22. lokakuuta 2014

Enkeleitä, onko heitä?



Julkaistu 14.3.2006

YRITTÄJYYDEN YMPÄRISTÖ on muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana paljon. Aikaisemmin olimme rehellisempiä. "Suomalaisen miehen sanaan voi luottaa". Tänään ympäristötekijöitä on paljon enemmän, mutta vanha yrittäjyyden leima "itsenäinen ja itsepäinen" on pysynyt muuttumattomana. Väärä itsepäisyys voi johtaa väärien päätöksien kierteeseen, jota on vaikea katkaista.

Monella suomalaisella pienyrityksellä on puute rahoituksesta ja neuvoista, joilla yritys tekisi oikeita ratkaisuja. Parhaiten yritystoiminta nousee lentoon, kun kaksi tai useampi henkilö lyö osaamisensa ja resurssinsa aidosti yhteen. Hyvään liikeideaan ja osaamiseen haluavat vaikuttaa monet muutkin tahot. Tällaisen kanssayrittäjyyden hankinta on kuin minkä tahansa yritysresurssin hankinta, joka tulee tehdä harkiten ja perusteellisesti taustat selvittäen. Pahimmassa tapauksessa menettää kaiken näiden bisnesenkeleiden seireeninlauluihin: "On fiksumpaa omistaa 10 prosenttia 100 miljoonasta kuin 100 prosenttia miljoonasta."

Pienten ja keskisuurten yritysten toimintaa tuetaan paitsi valtion avustuksilla ja opastuksilla, myös lukuisilla yksityisten tahojen keinoilla. On suoria sijoituksia, mentoreita, uusyrityskeskuksia, kanssayrittäjiä, senioreita, hallitusjäsenyyksiä ja bisnesenkeleiksi mainittuja auttajia. Enkeleiden taivaita ovat erilaiset yhteistyöjärjestöt. Enkelin motiivi tulisi selvittää ennen kuin oman yrityksensä saloja on avannut lainkaan. Miten joku yritysjohtaja voi ehtiä samanaikaisesti hoitamaan oman yrityksensä ja lukuisan määrän muita yrityksiä? Onko motiivina vilpitön auttamisen halu, ahneus vai narsismi? On hienoa olla arvostettu ja ihailtu guru, joka antaa neuvoja muille.

Suomessa on tällä hetkellä liikaa rahaa suhteessa innovaatioihin ja hyviin investointikohteisiin. Pääomista on ylitarjontaa, mutta kaikki muut resurssit ovat niukkoja. Ilman rahaa et kuitenkaan voi saada mitään merkittävää aikaan, jos ei ole mahdollisuutta odottaa vuosia tai vuosikymmeniä ja yrittää rahoittaa toiminta tulorahoituksella.

Aloittavat yritykset tarvitsevat juurtuakseen ainakin viisi vuotta. Sinä aikana yritys nostaa päätään kasvavasta versosta yritystaimeksi. Suurin osa versoista tukehtuu tuon viisivuotiskauden aikana. Enkeliksi julistautuminen on kätevä tapa saada yritysversot hakeutumaan enkelin taivaaseen. Muussa tapauksessa enkeli joutuisi etsimään lampaitaan kuin paimen erämaasta. Enkelien hoivaan hakeutuvat yrittäjät ovat liian usein kilttejä ja innostuneita asiastaan. Valitettavan usein he sokaistuvat kauniisiin puheisiin ja puitteisiin. Etenkin liiketoimintasuunnitelmat häikäisevät, vaikka tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.

Jokaisen tulisi laatia yksinkertainen kalkyyli tupakkiaskin kanteen. Jos enkeli tai hänen konsulttinsa laskuttavat 200 euroa tunnin työskentelystä tai tekevät rahoitussitoumuksen 20 000 euron sijoittamisesta yritykseen saaden siitä 40 %:n omistusosuuden, on yrittäjän arvotettava oma työnsä samalla tavalla. Yrittäjä on saattanut kehitellä ideaansa 10 vuotta eri tehtävissä ja sitten perustaa yrityksen. Ensimmäisten vuosien aikana hän ei juurikaan nosta palkkaa, eikä saa kuuluisia verottomia osinkoja itselleen. Hän saattaa tehdä työtä yrityksensä eteen 2 500 tuntia vuodessa. Viidessä vuodessa työtunteja tulee yli 10 000. Hänen työnsä arvo on vähintään sama kuin enkelinkin työn arvo. Pienyrittäjä laittaa siis omana panoksenaan 2 000 000 euroa ja enkeli laittaa vain rahaa, ja sitäkin paljon vähemmän.

Rahasta on ylitarjontaa, mutta innovaatioista pulaa. Kuitenkin yrittäjän työ- ja osaamispanos arvostetaan paljon mitättömämmäksi kuin rahoittajan panos. Tämä on markkinataloutta. Poliittisten päättäjien tehtävä on kohtuullistaa markkinatalouden pelisääntöjä ja luoda niille oikeudenmukaisempia vaihtoehtoja. Se olisi itse asiassa helppoa.

Eduskunta voisi säätää, että Tekes, TE-keskukset ja muut rahaa vastikkeetta jakavat tahot siirtyisivät pelkästään pääomalainamuotoiseen rahoittamiseen. Se karkoittaisi rahojen saajien joukosta rikkaat pörssiyhtiöt, mikä olisi vain hyvä asia. Jos yrityksellä menee hyvin, se maksaisi lainan takaisin korkoineen valtiolle. Jos yritys epäonnistuu, se on toteutunut riski, ei sen enempää. Nykyinen menettely on hölmöläisten hommaa. Yritys voi saada miljoonienkin eurojen avustukset, tehdä suurta voittoa ja jakaa avustukset verovapaina osinkoina omistajilleen.

Samalla voitaisiin luoda yksityisille kansalaisille vaihtoehto pörssiosakesijoituksille. Ne eivät luo yhtään uutta työpaikkaa, paitsi sijoitusanalyytikkojen ja pörssivälittäjien työpaikat. Yksityiset kansalaiset voisivat sijoittaa pienyrityksiin pääomalainoina. Koska lainojen tuotot ja tappiot ajoittuvat epätasaisesti pitkälle ajalle, voidaan niiden kuittaamisaika asettaa ikuiseksi. Pääomalainatappiot voitaisiin vähentää muista tuloista - myös ansiotuloista alijäämähyvitysten tapaan. Pääomalainan korkotuotot voitaisiin määrätä verovapaiksi kuten osingotkin.

Pääomalaina olisi erinomainen pienyrityksen rahoitusmuoto. Pääomalainaehtoihin ei kuitenkaan tule missään tapauksessa hyväksyä vaihtovelkakirjalainaoikeutta eli lainanantajan oikeutta konvertoida velka osakepääomaksi, jos lainaa ei voida maksaa takaisin tietyssä ajassa. Konvertointi mahdollistaa yrityksen kaappauksen juuri silloin, kun se olisi nousemassa pinnalle.

1990-luvun vahingot Suomen kansantaloudelle ja kymmenille tuhansille yrittäjäperheille olisivat olleet merkittävästi pienemmät, jos valtio olisi suoran pankkituen sijasta myöntänyt pankkien asiakkaille pääomalainatakauksen yrityksen lainalle. Yrittäjät olisivat voineet pitää yrityksensä ja asuntonsa. He olisivat hankkineet lisäelantoa vaikka metsämarjoista, koska heillä olisi ollut toivo paremmasta. Historia osoitti, että laman varjolla tehtiin jopa 1930-luvun laman pakkohuutokauppoja suurempi omaisuuden jako Suomessa, jossa jaettiin yritykset, innovaatiot ja yrittäjien asunnot pilkkahintaan sijoittajille ja muille onnekkaille. Valtion takaamalla yritysten pääomalainalla suuri osa tuosta vääryydestä olisi jäänyt toteutumatta. Lamasta selviäminen palautti vakuuksien reaaliarvon, mutta siitä huolimatta varansa menettäneet yrittäjät jäivät ikuiseen turmioon korkeakorkoisine velkoineen. Kyse ei ole jälkiviisaudesta, sillä asia on esitetty pääministerille ennen pankkitukiratkaisuja. Varallisuuden uusjakoa haluavat kuitenkin jyräsivät esityksen maan rakoon.

Valtio on eriskummallinen kumppani yritykselle. Toisille yrityksille se kaataa rahaa sammioittain – suurin osa ei saa mitään. Rahaa saa enemmänkin sillä, että osaa tehdä hyvät rahoitushakemukset kuin suurilla innovaatioilla. Kun yritys ponnistelee ensimmäisiä raskaita vuosiaan, valtio on lähettämässä sakkoja ja rangaistusmaksuja mitä pienimmistä virheistä ja viiveistä. Nämä rangaistukset määrätään suurille pörssiyhtiöille samansuuruisina. Ja kun yritys sinnittelee voitolliseksi, vie valtio positiivisen kassavirran tuloksesta laskettuihin veroihin ja seuraavan vuoden ennakkoveroihin. Näin varmistetaan, ettei omillaan toimeen tulevalla yrityksellä ole helppoa ainakaan ensimmäiseen kymmeneen vuoteen. Valtiohan vannoo kasvuyritysten nimiin. Jos yritys kasvaa ja hankkii lisää vaihto- ja käyttöomaisuutta, valtio ottaa vapaan kassavirran veroihin. Samaan aikaan ministeriö suunnittelee vanhojen ja vauraitten sukuyhtiöitten tukemista verovapauksilla. Valtio on siis bisnesenkeleistä suurin. Se antaa niille, joilla jo muutoinkin on tarpeeksi, mutta ottaa niiltä, joilla ei vielä mitään ole.

Bisnesenkelit jakavat usein toisten rahaa. Sijoitusyhtiöihin tai rahastoihin ovat sijoittaneet lukuisat tahot omia ja yhteisiä varoja, esimerkiksi eläkevaroja. Se selittää, miksi enkelien rahanjako joskus näyttää täysin järjenvastaiselta. Esimerkiksi vuosituhannen vaihteen IT-kupla oli mahdollista juuri päättömien sijoitusten avulla. Kukaan järki-ihminen ei sijoittaisi niin paljon rahaa niin heppoisin perustein. Tosin ahneet sopulilaumat seuraavat aina tällaisia tahoja, mikä selittää, että tuulipukukansakin jonotti ylikalliiksi hinnoiteltuja IT-osakkeita.

Viime vuosina rahastot ovat sijoittaneet erilaisiin toimiviin suuryrityksiin. Näihin sijoituksiin liittyy erityisen suuria riskejä, vaikka ne onkin puettu toimialajärjestelyjen tai vastaavien kauniitten asioiden kaapuun. Yritysten jatkuva kasvattaminen yritysostoilla, pörssiin vieminen, pilkkominen ja muu järjestely tukehduttaa yritystoiminnan. Kaikki ei voi ikuisesti kasvaa. Lisäksi sijoittajien tuottovaatimukset ovat niin suuret, että yritys joutuu kasvamaan liian nopeasti. Suuri osa tuottavuudesta joudutaan antamaan sijoittajille. Viimein sen kilpailumahdollisuudet heikkenevät ja ketterämmät kilpailijat vievät markkinat.

Piru ei muutu enkeliksi, eikä päinvastoin. Joidenkin bisnesenkelien varallisuus on seurausta onnistuneista järjestelyistä pörssikuplien yhteydessä. Kuplien avulla pennoset ovat muuttuneet sadoiksi miljooniksi euroiksi. Kupla muuttuu rahaksi, kun hyppää oikeaan aikaan pois ja jättää kuplan rahoittajat nuolemaan pettyneinä näppejään. Tällainen vaurastuminen ei ole pelkästään hyvää tuuria, vaan siihen tarvitaan myös liikemiesmäistä mieltä. Sillä kuplasta poistuvalla miljardöörillä on käytössään kaikki tietous yrityksestään. Ei hän myisi osakkeitaan, jos hänellä ei ole parempaa tietoa kuin tuulipukukansalla, joka haluaa sekin rikastua ja jonottaa vaurauttaan kuten aikaisemmin näin naapurissa ruokaa.

Tyhjästä upporikastunut ei muutu enkeliksi uusissa sijoituksissaan. Hän tietää, ettei lottovoittokaan tule kahdesti samalle henkilölle, minkä vuoksi enkeli ei tee suuria riskisijoituksia omilla varoillaan, vaikka hänen rahansa eivät loppuisi edes polttamalla niitä nuotiossa. Bisnesenkelistä tulee päinvastoin entistäkin tarkempi. Hän tekee riskisijoituksia, mutta suurimmat riskit siirretään pienyrittäjälle, yhteiskunnalle tai rahoituslaitokselle. Jos hankkeesta tulee voitollinen, bisnesenkeli ottaa suurimmat rahat ja todelliset riskinottajat ovat tyytyväisiä, jos saavat omansa pois. Siksi olisin varovainen, jos äkkirikastunut enkeli tulisi tarjoamaan apuaan pienyrittäjälle.

Kirjanpitorikollisia oomme kaikki, oomme kaikki, kaikki



Julkaistu 23.1.2006

1 kommentti |

RIKOSLAIN 30 luku 9 § kirjanpitorikoksesta: "Jos kirjanpitovelvollinen, --- tai se, jonka tehtäväksi kirjanpito on toimeksiannolla uskottu, 1) --- 2) merkitsee kirjanpitoon vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka 3) --- ja siten vaikeuttaa oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta tai taloudellisesta asemasta, hänet on tuomittava kirjanpitorikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."

Viime vuosina jälkiverojuttuja on lähetetty enemmän tai vähemmän innokkaasti myös käräjäoikeuteen tuomittavaksi kirjanpito- ja verorikoksena. Yritys ja yrittäjä voivat saada jälkiverojen, veronkorotusten ja viivemaksujen lisäksi myös vankeustuomion, joka useimmiten annetaan ehdollisena. Esimerkkitapauksessani linnaan on menossa myös aviopuoliso. Lisäksi tuomitaan syyttäjän käyttämän yksityisen oikeusavustajan kustannukset maksettavaksi.

Kalliiksi tulevat myös oikeuskulut: asianajajan ja todistajien palkkiot. Ne nousevat helposti kymmeniin tuhansiin euroihin. Asianajajat neuvovat, ettei palkkiota saa vaatia korvattaviksi valtion varoista, koska se alentaa rankaisukynnystä, sillä virkamiehet eivät halua valtiota maksumieheksi.

Taloushallinnon ammattilaiset ovat IFRS-kiihkossaan jättäneet nämä todelliset kirjanpidon ongelmat oman onnensa nojaan. Eihän kukaan halua liata käsiään kirjanpitorikollisten kanssa. Siis meidän itsemme kanssa.

Kirjanpitorikos

Yrittäjällä oli kommandiittiyhtiö ja hän vei kaikki tositteensa tilitoimistoon. Tilitoimiston tehtävänä oli jättää yksityistalouden menot kirjaamatta tai kirjata ne yksityisottoina. Tilitoimisto oli suositellut 1990-luvun puolivälissä osakeyhtiön perustamista isoja asiakkaita varten. Kummastakin asiasta tuli katastrofi, kun yritykseen saapui innokas verotarkastaja, joka mm. oli huutanut, että hänellä on valta tehdä yrittäjille mitä vain – ovathan kaikki yrittäjät rikollisia.

Verotarkastaja kävi viiden vuoden ajalta läpi kaikki tositteet. Hän selvitti polttoainekuiteista yrittäjän kaikki tankkauspaikat. Hän kävi läpi pienen paikkakunnan yrityksiä etsiessään todisteita yrittäjää vastaan. Näin koko perhe leimautui rikolliseksi yhteisössään. Kun yrittäjä viikon työmatkan jälkeen palasi perjantai-illalla kotiinsa, oli siellä odottamassa verotarkastaja yhä uusien ja uusien kysymystensä kanssa. Tarkastuskertomus olikin paksun romaanin mittainen.

Myyntilaskut oli kirjattu maksuperusteella. Jostain virheestä johtuen yksi asiakas oli maksanut vuonna 1996 tammikuussa yhden laskun yrittäjän omalle pankkitilille, eikä tämä tullut tilitoimistossa esille. 10 vuotta myöhemmin tämä yksi ainoa myyntilasku esitettiin oikeudessa todisteena jatketusta törkeästä kirjanpito- ja verorikoksesta. Jatkettua rikosta oli esitettävä, koska juttu olisi muutoin ollut vanhentunut.

Yrityksen työmaat olivat ympäri Suomea ja niihin mentiin maanantaisin kleinbussilla ja perjantaina työntekijät tulivat takaisin pikkukuntaan perheidensä luo. Yhtenä viikonloppuna bussi oli annettu kylän pesäpallonuorten käyttöön turnausta varten. Tämän verotarkastaja katsoi hapattaneen bussin kaikki arvonlisäverot (!) hankinnasta lähtien (vaikka lain mukaan hapatus tapahtuu vasta yksityiskäytön hetkellä). Kirjanpitorikoksen syytelistalla oli myös kirjaamaton matkapuhelinetu, vaikka kotipuhelimesta etu oli kirjattu. Sen vaikutus tulokseen on peräti nolla...

Tilitoimisto ei ollut tehnyt työtään hyvin ja yksityistalouden menoja oli kirjautunut yrityksen menoiksi. Summat olivat kuitenkin vähäisiä. Väärin kirjattuja menoja oli keskimäärin vuotta kohden muutama tuhat euroa ja niistäkin puolet oli syntynyt vaihtoauton käsittelyvirheestä. Myyntilaskun kirjausvirhe oli reilu promille tarkastusjakson liikevaihdosta ja yksityistalouden menojen osuus liikevaihdosta muutama promille. Jälkiverot korotuksineen oli maksettu.

Tulkinta

Suuret tilintarkastusketjut ovat määritelleet omat olennaisuusrajansa. Niiden mukaan olennainen virhe on 0,5-1 % liikevaihdosta, 5-10 % tilikauden tuloksesta tai 5-10% taseen loppusummasta.

Oikea ja riittävä kuva taloudellisesta asemasta on monimutkainen juttu. Nykyisten kirjanpitosääntöjen mukaan tase ei käytännössä voi kertoa sitä, mikä on yhtiön taloudellinen asema. Tämä johtuu siitä, ettei käyttöomaisuuden ja muiden pysyvien vastaavien arvoja merkitä käypään arvoon (mikä se sitten onkaan). Vasta pörssiyhtiöitä vuoden 2005 alusta koskevissa säännöksissä on käyvän arvon vaatimus, mutta sielläkään ei tuotantorakennuksia eikä kalustoja merkitä käypään arvoon. Pienyrityksiä tämä säännöstö ei edes koske.

Kommandiittiyhtiössä vastuunalaiset yhtiömiehet vastaavat henkilökohtaisella omaisuudellaan yhtiön veloista ja vastuista. Tällöin ei tilinpäätöksessä ole edes mahdollista antaa sellaista tietoa, jonka mukaan esimerkiksi luottopäätös voidaan tehdä. Onhan mahdollista, että kommandiittiyhtiön oma pääoma on pieni, mutta vastuunalaisten yhtiömiesten varat suuret tai yhtiön oma pääoma voi olla suuri, mutta osakkaat pahasti velkaantuneet.

Kirjanpitolautakunta on antanut lausunnon (2005:1750), jonka mukaan aikaisempien tilikausien virheiden oikaisut on merkittävä suoraan taseen oman pääoman eriin, eikä niitä kirjata tilikauden tuloslaskelmaan. Lisäksi oikaisuista on annettava liitetietoissa selostusta. Lausunnossa on sovellettu kansainvälisten IFRS-tilinpäätösten suositusta numero 8. Näin valtion viranomainen tunnustaa, että kirjanpidossa voi olla virheitä, jotka ovat saattaneet antaa väärän kuvan yhtiön tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Käytännössä pieniä virheitä on kaikissa tilinpäätöksissä, jolloin on noudatettava olennaisuuden periaatetta.

Käräjäoikeuden tuomio johtaa siihen, että me kaikki olemme rikollisia. Jokaisen suomalaisen yrityksen, joka noudattaa Kilan lausuntoa, toimitusjohtaja ja hallituksen jäsenet tulee tuomita kirjanpitorikoksesta vankeuteen. Kaikkien kirjanpitovelvollisten kirjanpidoissa ja tilinpäätöksissä on vuosittain virheitä, kun niitä tarkastellaan jälkikäteen. Etenkin jaksotusvirheitä tehdään – täydellinen virheettömyys on mahdottomuus. Siis vankilaan kaikki.

Verorikos

Itse yksityismenojen kirjaaminen olisi ollut pikkujuttu oikaista. Se ei verenhimoiselle tarkastajalle riittänyt. Hän siirsi osakeyhtiön tuloksen kommandiittiyhtiöön, jotta marginaaliverot saataisiin suuriksi. Perusteluina olivat aivan lailliset asiat kuten: osakeyhtiö ei ole maksanut osakkaille palkkaa, oy on jakanut isoja osinkoja ja että oy on saanut ostaa ky:ltä halvemmalla palveluja kuin ulkopuoliset asiakkaat. Hauskinta tässä jutussa on se, että kombinaatio ky-oy johti liian suuriin veroihin (vs. ky olisi muutettu oy:ksi) ja nyt liikaa maksettuja veroja korotettiin rajusti. Käräjäoikeus ei sentään tuominnut laillisista toimenpiteistä rangaistusta.

Rikoslain mukaan verotukseen vaikuttavasta virheestä voidaan jättää rikosilmoitus tekemättä, syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos katsotaan, että veronkorotus on riittävä rangaistus. Mutta syyttäjä syytti päinvastoin törkeästä veropetoksesta, vaikka veroja oli jo alunperin maksettu liikaa ja oy:n sivuuttaminenkaan ei kestä tarkastelua – veronkorotuksista puhuttamakaan.

Huolimatonta ja huoletonta

Oikeudenkäyntiä aloitettaessa juristit selittivät aulassa, etteivät he voi perehtyä kunnolla kirjanpitoasioihin, koska osaaminen häiritsee lainkäyttöä (!). Avustava asianajaja oli huolissaan siitä, että hänen täytyy elää näiden valtion juristien kanssa samassa pikkukaupungissa (toivottavasti ei sentään saman rotarykerhon jäsenenä). Eikä korppi korpin silmää noki. Eivät valtion virkamiehet oikeuslaitoksessa muuta toisen virkamiehen (verotarkastaja, syyttäjä) esitystä. Kun ei osata, uskotaan mieluummin omaa väkeä.

Käräjäoikeus määrittelikin osaamisen rajat. Kolmen opintoviikon tuomalla itsevarmuudella käräjäoikeuden puheenjohtaja ja maallikkolautamiehet totesivat, ettei 18 vuotta kirjanpitolautakunnassa eri tehtävissä olleen KHT-tarkastajan todistajalausunnossa ollut mitään asiaan vaikuttavaa.

Oikeuden päätös oli kirjoitettu huolimattomasti. Tuomio-lauselman mukaan veropetos olisi alkanut 31.10.1997. Perusteluissa kuitenkin esitetään, että tuloverotuksessa ja arvonlisäverotuksessa on vero toimitettu liian alhaisena vuosilta 1996-2000. No, olihan vuosisata oikein.

Oikeusturvaa rajoittaa myös valituskäytäntö. Valitusaika on 30 vuorokautta, ja se alkaa jo suullisesta päätöksestä. Käytännössä vasta kirjalliseen päätökseen pystyy tekemään valituksen, mutta sen antamista voidaan viivyttää viikkokausia. Tässä tapauksessa yli kaksi viikkoa.

Poliisi käyttää usein Kirjanpitolautakuntaa tutkiessaan kirjanpitoon liittyviä rikoksia. Toivoisi, että myös oikeuslaitos veisi kirjanpitorikosjuttunsa ennen tuomioiden antamista KILAan. Sen tulisi tutkia oikean ja riittävän kuvan sisältö rikoksen näkökulmasta.

Kuka on syyllinen?

Jos tilitoimisto joutuisi yrittäjän vaatimuksesta kirjaamaan yksityistalouden menoja yrityksen menoiksi, on sen vaadittava kirjallinen kuittaus yrittäjältä menojen kirjaamiseksi. Jos tällaista kuittausta ei ole, osallistuu tilitoimisto kirjanpito- ja verorikoksen tekemiseen kirjanpito- ja rikoslaissa säädetyillä tavoilla.

Yrittäjä ei voi osata kirjanpidon ja verotuksen kiemuroita. Hän ei pysty arvioimaan tilitoimistonsa ammattitaitoa. Eikä hänellä voi olla osaamista kirjanpidon tarkastamiseen, hänhän ostaa osaamisen tilitoimistoltaan ja tilintarkastajaltaan. Tällaisessa tapauksessa tilitoimistoa ei tulisi kuulla todistajana, vaan syylliseksi epäiltynä. Hänenhän oman korvausvastuunsa vuoksi on pakko siirtää kaikki vastuu yrittäjälle.

Yrittäjäperhe työllisti parhaimmillaan parisenkymmentä ihmistä, mikä työttömyyden riivaamassa pikkukunnassa on iso asia. Vuosia kestänyt oikeusprosessi on johtanut siihen, että yrittämistä on pitänyt rajoittaa. Työntekijöiden määrä onkin jo vähentynyt puoleen. Himoverotarkastuksen kustannukset ovat ylittäneet aikoja sitten kaiken järjellisyyden.

Yrittäjä jatkaa jutun oikeuden selvittämistä tarvittaessa korkeinta oikeutta myöten, mikä onkin paljon tärkeämpää kuin IFRS-sääntöjen kehittäminen pienyrityksille. Kirjanpitorikollisia oomme kaikki, oomme kaikki, kaikki...

Oon pienenpieni pieni ihminen



Julkaistu 8.12.2005

Uusi osakeyhtiölaki yksinkertaistaa pienen osakeyhtiön byrokratiamenettelyjä jonkin verran. Tulevaisuudessa yhtiöjärjestyksessä voi olla vain toiminimi, kotipaikka ja toimiala. Tilikauden muutos voidaan ilmoittaa yhtiöjärjestystä muuttamatta. Hallitus ja tilintarkastajat voidaan valita toistaiseksi virkaansa. Lakiin tulee myös lunastusmenettelyt, jotka ovat voimassa, jos yhtiöjärjestys ei muuta kerro. Pitäisikö siis meidän pienten yrittäjien taputtaa hallitukselle, joka esittää tällaisia uudistuksia voimaanastuvaksi syyskuussa vuonna 2006?

Yritysmuodon valinnassa on keskitytty liikaa verotuksen merkitykseen. Totta on, että pienissä tuloissa henkilöyhtiön omistajan verot ovat alhaisemmat kuin osakeyhtiöissä. Siis jos ei ole muita tuloja kuin osakeyhtiöstä saatava osinko ja palkka. Muita, verotusta tärkeämpiä asioita ovat riskien hallinta, liiketoiminnan rahoittaminen, toimintaan osallistuvien vastuullisten henkilöiden määrä, vastuukysymykset ja yrityksen kasvuodotukset.

Verotus on yllätyksiä täynnä. Lainsäädäntö mahdollistaa yritysmuodon muutokset joustavasti tasejatkuvuuden nimissä. Näihin hurahdetaan liian helposti. Jos toiminimen tai henkilöyhtiön oma pääoma ylittää osakepääoman määrän, ei ylittävää määrää kannata siirtää osakeyhtiöön, koska sitä ei saa yhtiöstä ulos veroja maksamatta ja koska tuloista on jo aiemmin maksettu verot. Henkilöyhtiön toimintavarauksen purkaminen osakeyhtiöksi muuttamishetkellä voi tuoda jättiverot osakkaille.

Yrittäjän kannattaakin usein perustaa osakeyhtiö, joka ostaa toiminimeltä vaihto- ja käyttöomaisuuden. Toki kokonaisverotustilanne on huolellisesti selvitettävä, ettei tule progressiivisen verotuksen yllätyksiä. Asiaan voi vaikuttaa myös ajoituksella – alkuvuodesta järjestelyn marginaaliverot ovat pienemmät kuin loppuvuodesta.

Henkilöyhtiön ja toiminimen iso riski on yksityisottojen helppous. Kun firman tilillä on rahaa ja sitä tarvitaan johonkin perheen kannalta mielenkiintoiseen, on helppo joutua negatiivisen tai liian alhaisen oman pääoman kierteeseen. Pelottelut oy:n peitellystä osingonjaosta ei paljoa siinä leikissä paina. Osakeyhtiössä rahakuri on aitoa ja todellista, mikä on monille yrittäjille verotusetua suurempi asia.

Pienen yrityksen suurin riski on se, saadaanko asiakkaita riittävästi. Asiakkaiden myötä tulee monenlaisia riskejä: takuut, aikataulut, sanktiot, vahingonkorvaukset, varkaudet, tuhot, henkilökunnan työllistäminen ja vastuullisuus, pitkät maksuajat... Lista on pitkä. Ja kaiken takana on peikkona julkishallinto, joka valitettavan usein osuu aivan metsään omissa arvioinneissaan. Teet mitä tahansa, lopeta se ja ryhdy palvelemaan verohallintoa.

Suomeenkin on rantautunut amerikkalainen juristeria, jossa yrityksen toiminnasta haetaan täikammalla virheitä, joista nostetaan oikeusjuttuja. Oikeudella ja moraalilla tässä pelissä ei ole merkitystä. Joskus tuntuu siltä, että oikeusjutun voittaa se, jolla on ovelin juristi ja parhaat todistajat. Jos tilanne on mahdoton, osakeyhtiön voi antaa mennä konkurssiin, mutta henkilöyhtiöissä et voi tehdä muuta kuin rukoilla ja toivoa parasta.

Aivan liian usein henkilöyhtiö kasvaa huomaamatta "liian suureksi". Kun yrittäjän tehtävä on yrittää joka päivä ja tilinpidon pitäjän tehtävä on hoitaa verotuskirjanpito, ei huomata, että tulojen määrä on noussut niin suureksi, että veroprogressio aiheuttaa turhat ylimääräiset kustannukset yritystoiminnasta. Toisaalta henkilöyhtiön kasvu on mahdotonta, koska voitto koetaan yrittäjän omaksi – onhan se jo verotettu. Ja vielä: yritysmuodon muuttamisen hallinta ja ajoitus ei ole ihan helppoa.

Kaupparekisterin valmiit word-asiakirjamallit hämärtävät helppoudellaan yrityksen perustamista. Luullaan, että kun valmiisiin pohjiin vaihdetaan nimi, kotipaikka ja toimiala, niin kaikki on hyvin. Että kuka tahansa pystyy näin perustamaan yrityksen vähillä vaivoilla.

Vieläkin monissa pörssiyhtiöissä on kahdenlaisia osakkeita: osakkeita ja tapettipaperia. Pienessä yhtiössä osakesarjat ovat tarpeellisempia kuin pörssipelissä. Osakesarjojen avulla voidaan hallita päätösvallan ohella osakkaiden sapattivapaita, palkka- ja osinkokorvauksia yhtiön eteen tehdyistä töistä ja uusien osakkaiden veroriskittömämpää mukaantuloa osakkaiksi. Osakesarjojen lisäksi tarvitaan lunastuslauseke, joka estää omistuksen karkaamista täysin sopimattomille tahoille. Tätä tukemaan tarvitaan osakassopimus. Nämä kaikki ovat asioita, joita aivan liian vähän mietitään, kun väitetään, että yrityksen perustaa puolessa tunnissa.

Avioerot ovat surullisen yleisiä yhteiskunnassamme. Yrittäjäpariskunnan yhteinen taival voikin päätyä siihen, että toisena osakkaana onkin yhtäkkiä joku täysin vieras, vihamielinen ahne auervaara. Tällaisista tyypeistä pääsee eroon vain lunastuslausekkeilla ja sopimuksilla. Vaikka parisuhde olisi maailman paras, suosittelen silti tällaisten asioiden pohdintaa ennen yrityksen perustamista. Uudessa osakeyhtiölaissa on valmiit säännöt lunastustilanteisiin, mutta lauseke on silti sovitettava yhtiöjärjestykseen.

Monen vanhan osakeyhtiön yhtiöjärjestys on tämän päivän mittapuun mukaan huono. Uusi minimiyhtiöjärjestys olisi niitä parempi ja selkeämpi. Uuteen lakiin tulee saada siirtymäsäännös, että vanhat järjestykset voidaan muuttaa uudeksi minimiksi ilman kustannuksia tai pienellä rekisteröintimaksulla.

Yhteiskunta on täynnä pakkoja. Myös vanhojen yhtiöiden osakepääomat halutaan pakkokorottaa. Kukaan ei vaan ole osannut esittää yhtään pätevää syytä, miksi. Talousrikollisuudesta hokeminen ei ole mikään perustelu. Eikä tunneta niitä ongelmia, mitä korotuspakko tuo vähemmistöosakkaiden asemalle. Ei tunnusteta verotusongelmia, ei turhia kustannuksia, ei mitään, mitään. On vain tyhjyys, tyhjyys, tyhjyys (Carola laulaa taustalla).

Henkilöyhtiössä osakkaat vastaavat yrityksen tekemisistä henkilökohtaisesti ja koko tulevaisuudellaan. Vain kommandiittiyhtiön äänetön yhtiömies voi rajata vastuutaan. Yhtiömiehet voivat keskinäisillä sopimuksillaan rajata vastuita, mutta ei kuitenkaan ulkopuolisia vastaan.

Eri yritysmuotojen valvonta on erilaista. Tilintarkastajayhteisöt haluavat auktorisoidun pakkotilintarkastuksen kaikkiin osakeyhtiöihin. Pakon vastineeksi he lupaavat talousrikollisuuden katoamista, verotuksen ja tilinpäätösten oikeellisuutta ja pienyritysten riskien hyvää hallintaa. Voikohan sitä nuolla päättäjien saappaita enempää? Mutta käsi sydämelle – jos tilintarkastajat ovat noin pyyteettömiä yhteiskunnan palvelijoita, niin mikseivät he anna suurta osaamistaan pakolla myös henkilöyhtiöille ja toiminimille? Niissä riskit ovat usein paljon suuremmat ja konkreettisemmat kuin pienissä osakeyhtiöissä.

Pakkotilintarkastusta halajavat eivät kerro, mitä tehdä huonosti menestyvälle osakeyhtiölle, joka ei pysty maksamaan suuria tilintarkastuslaskuja. Eivät sitä, ettei tarkastajia ole kaikkialla, joten matkakustannukset voivat tulla suuriksi. Eivätkä sitä, että tilintarkastusalan suositusten dokumentointi- ja tarkastusvaatimukset ovat niin rankkoja, että ne nostavat pienen yhtiön tarkastuskustannukset pilviin. Eivätkä sitä, että tarkastajat lähettävät pieniin yrityksiin juuri koulusta tulleet apulaisensa, jotka ovat enemmän maallikkoja, kuin paheksutut maallikkotarkastajat ovat.

Kun pienen yrityksen tilintarkastus on vapaaehtoista, nousee tarkastuksen laatu. Totta kai yritykset maksavat hyvin tehdystä työstä. Vapaaehtoisuutta täydentää se, että rahoittajat, tukien antajat, vähemmistöosakkaat, tärkeät asiakkaat ja toimittajat sekä muut sidosryhmät voivat edellyttää yhteistyön ehtona tilintarkastusta. Pieni yhtiö, jonka ainoa velka on viimeisen kuukauden kännykkälasku, ei pakkotarkastusta tarvitse.

Osakeyhtiön minimiosakepääoma 8000 euroa on onneton. Se on liian suuri, kun yritys alkaa, ja jos yrityksellä menee huonosti, se on aivan liian pieni. Tulorahoitus on turvallinen tapa kasvattaa yritystä ja se mahdollisuus pitäisi antaa myös osakeyhtiönä alkavalle. Perheen perustaneelle ja asuntovelkaiselle nuorelle 8000 euron säästäminen kaikkien pakollisten menojen jälkeen voi viedä vuosia. Jos aloittaa yrittämisen sivutoimisena ja joutuu aloittamaan toiminimenä, lasketaan kaikki tulot muiden tulojen päälle. Näin valtio vie yli puolet tulorahoituksesta. Kummassakin tapauksessa tosissaan tehty yrittäminen hidastuu ja siirtyy. Osakepääomaa ei tarvita lainkaan. Jos sellainen pitää olla, määrätään velvoite vararahaston kartuttamisesta osuuskunnan tapaan 2500 euroon asti.

Toisaalta valtio on ottaja ja antaja ja lorun kantaja, sillä valtio tyrkyttää tähän rakoon starttirahaa. Miksei yrittäjä saa olla todellinen yrittäjä, joka ilman yhteiskunnan tukia pärjää omillaan, kunhan ei näillä tuhansilla säännöillä tarpeettomasti vaikeuteta alkutaivalta.

Kommandiittiyhtiöt ja avoimet yhtiöt ovat historian jäänteitä. Ne voitaisiin hävittää ja siirtää kaikki pienimuotoinen yritystoiminta pienyhtiön piiriin. Pienyhtiö olisi kuin osakeyhtiö, mutta sen säännöt kerättäisiin omaan lukuunsa osakeyhtiötä. Myös toiminimi voitaisiin yhdistää pienyhtiöksi. Kaikkia verotettaisiin samalla tavalla. Kuulin jo vastalauseiden myrskyn. Verotus, tasavero, progressio. Siis mitä? Miksi avointa yhtiötä pitää verottaa eri tavalla kuin osakeyhtiötä? Pienet yritystulot saadaan verovapaiksi ottamalla käyttöön yrittäjävähennys.

Suomi tarvitsee jatkossa enemmän pienyrittäjiä, koska palkansaajia on joka tapauksessa vähemmän. Mitä eroa oikeastaan on palkansaajalla ja pienyrittäjällä yhteiskunnallisesti? Jokainen "Täällä Pohjantähden alla" kirjat lukenut tietää, että näitä pienyrittäjiä (räätäleitä, suutareita, seppiä jne.) on ollut sata vuotta sitten paljon yhteisrintamassa palkansaajien kanssa. Maailma on aina pyörinyt siten, että samat asiat tulevat esille uudestaan ja uudestaan. Mitään ihmeellistä ei kirjanpidossakaan ole keksitty vuosisatoihin – paitsi IFRS-säännöt.

Tieto – taito – osaaminen – omaneuvoja



Julkaistu 20.10.2005

KERRAN OLIN ASIAKKAANA juuri avatussa ravintolassa. Viereisessä pöydässä yritysneuvoja luki madonlukuja tarjoilijalle siitä, kuinka lounas oli tullut viiveellä. Se oli kylmää. Suolaa oli liikaa. Neuvojat laskuttavat neuvoistaan 100–250 euroa tunnilta. Jos 8 euron lounas ei vastaa gourmetmakua, he kieltäytyvät maksamasta.

Uuden ravintolan tulee avajaispäivästä alkaen toimia hyvin. On osattava ostaa oikea määrä raaka-aineita, joista osa pilaantuu nopeasti. On osattava tehdä monia eri ruokia samanaikaisesti. Jotain annosta menee tilaukseen yksi, jotain toista kymmenen. Ruoan valmistuksen on toimittava samanaikaisesti, mutta jokaisen asiakkaan kannalta ajallaan. Pilalle mennyt ruoka on nopeasti korvattava uudella, eikä siinä ehdi miettimään, kuinka suuren tappion hävikki tekee päivän tulokseen. Parhaaseen lounasaikaan henkilökunnan määrä on mitoitettava toimivaksi, mutta tämä kiire kestää parhaimmillaan vain kaksi tuntia.

Ravintola ei voi siirtää palvelun suorittamista tunnin päähän, saati huomiseksi. Ravintola ei voi pyytää asiakkaalta lisäaikaa, eikä luvata tehdä ruoan valmiiksi ensi viikolla. Keittiömestari ei voi miettiä olennaisuuden periaatetta ja jättää mausteita pois annoksesta. Kokki ei voi luntata annoksen oikeaa sisältöä IFRS-keittokirjasta, eikä hän voi kilauttaa konsultille asiasta varmistuakseen. Tilinpäätöksen, ruoka-annoksen, tulee olla kaunis ja houkutteleva.

Eikä siinä vielä kaikki. Tilinpäätökset on standardoitu, mutta keittiössä on tehtävä yksilöllisiä palveluja sen takia, että meillä jokaisella on omat allergiamme.

Ravintolatoimintaan liittyvät yrityksen kasvun ongelmat kaikessa monimuotoisuudessaan. Asiakkaiden suosio tulee ja menee ja kaikki ravintolat eivät koskaan pääse suuren suosion kohteeksi. Sateiset päivät ovat erilaisia kuin aurinkoiset, kesäpäivät erilaisia kuin talvi-illat. Toiminta on nykyajan tapaan tarkkaan valvottua. Ravintolassa käyvät niin alkoholitarkastajat, työsuojelutarkastajat kuin terveysviranomaisetkin. Ruoan lisäksi myös puitteiden on oltava tip top kunnossa.

Kun yrityksen saa pyörimään, tulee viereen yritystuilla rakennettu kilpailija. Kun tuettu yrittäjä ei pärjää tosielämässä, tulee paikalle toinen tuettu yritys. Näin varmistetaan, että omillaan toimeentulevalla on mahdollisimman vaikeaa.

Yrittämisen edellytyksistä on tehty ristiriitaisuuksien hämähäkin seitti. On porkkanaa kuten YritysSuomen neuvontapalvelut. Vaan osaavatko tulevat valtion yritysneuvojat neuvoa näissä asioissa, vaikka heillä olisikin taskussaan uusi sertifikaatti? Enpä usko. Monet nykyisten sertifikaattien omistajatkin räpistelevät koko työikänsä osaamatta antaa yhtään hyödyllistä bisnesneuvoa asiakkailleen.

Tunnustan suoraan. 37 vuoden työkokemuksen jälkeenkään en pysty antamaan ravintolalle yhtään hyvää neuvoa sen liiketoiminnassa (ehkä sentään sienikeittoreseptin). Saati niille tuhansille muille yritysideoille, joita Suomessa toteutetaan. Yrityksen hallintoon liittyviä neuvoja osaan antaa, koska hallinto on säännöksillä ylimitoitettu.

Ei aloittava yrittäjä tarvitse tietojani verosuunnittelusta, sukupolvenvaihdoksista, suunnitelmapoistoista, KILAn menetelmäpäätöksistä, selvitystiloista eikä tilinpäätöksen liitetiedoista. Hän ei osaisi kysyä yrityspalvelukeskuksen veroneuvonnasta mitään tähdellistä. Hän ei tarvitse valtion yrittäjän riskilainoja, eikä hän osaa hahmottaa osakeyhtiölain uusia vähemmistöosakkaan suojaksi kirjoitettuja pykäliä.

Yrittäjän tielle voi toki tulla suuria toteutuneita riskejä jo ensimmäisten kuukausien aikana. Jos hän palkkaa työntekijän, hän voi saadakin riesakseen työtä vieroksuvan luikurin. Kahden hengen firmaan työsuojelutarkastaja vaatii kahta vessaa. Työntekijä soittaa aamulla sairastuneensa ja viikon päästä hänen masunsa voi alkaa pyöristyä. Työvoimaviranomaisilla ei ole vastuuta siitä, että he lähettävät kortistoistaan alkoholiongelmaisen kokin. Kun kokin irtisanoo, alkaa ay-liitto vaatimaan korvauksia ja puuhailee työsulkua. Yrityspalveluraportin 156 sivulla ei lainkaan käsitellä työsuhteisiin liittyvien neuvontapalvelujen tarvetta. Asiat on tehty sotkuiseksi, ja neuvoja saa vain työnantajaliittoon kuulumalla.

Palotarkastaja vaatii uusimaan hormistot, mutta ei kerro, mitä pitäisi tehdä. Hän vain tarkastaa. Jos laskuttaa palvelun suorittamisen jälkeen, voi tulla luottotappioita. Jos laskuttaa ensin, kuluttajaviranomaiset asettavat uhkasakon ennakkomaksujen poistamiseksi.

Jos keittiössä tulee virhe, vaativat kuluttajat korvauksia vatsakivuista ja tiedotusvälineet uutisoivat tästä kauhujen paikasta. Jos ei päästä rähinöivää vähemmistön edustajaa sisälle, saa syytteet rasismista. Tupakkasysteemit on uusittava muutaman vuoden välein. On tehtävä työsuojeluohjelmat ja kirjoitettava tasa-arvon periaatteet. Kaikki rangaistusten uhalla.

Osaa yrittäjistä autetaan suurella rahalla ja samaan aikaan kaikkia kuritetaan enemmän kuin pahantekijöitä konsanaan. Uusia lakeja kirjoitetaan ja uutta byrokratiaa rakennetaan. Pienimmistäkin virheistä saa nykyään suuria laiminlyönti- ja virhemaksuja. Byrokratian on toimittava heti täysillä, viis siitä, että ravintolassa ei ole asiakkaita.

Kun lait ovat monimutkaiset, syntyy oheen saalistajien markkinat. Tilintarkastajat haluavat pakkotarkastusta, jotta saisivat molemmat kätensä yrittäjän taskuun. Auktorisoidut tilitoimistot haluavat suuremman osuuden kirjanpidoista itselleen. Juristit haluavat laskuttaa jokaisesta puhelinsoitostakin. Valtion hyväksymät yritysneuvojat korottavat taksojaan yritysseteleillä. EU-tukikonsultit haluavat puolet tukirahoista palkkionaan. Valtion yritysneuvonnan tärkein merkitys on nykyisten virkamiesten hyvinvoinnin turvaaminen – tuskin systeemiä uudistetaan yrittäjyyden edistämiseksi.

Yhä vähemmän ajatellaan enää ihmistä. Kun pienyrittäjälle annetaan TEL-vuosi-ilmoitusten muka myöhästyneestä toimittamisesta 300 päivän sakkoa vastaava rangaistus, ei kukaan anna hänelle apua. Palvelut hoidetaan tietokoneilla, jotta ihmistä ei tarvitse kohdata enää edes puhelimessa. Eikö tietoyhteiskunnan tarkoitus ollut hoitaa rutiinit tehokkaasti, jotta henkilökohtaiselle palvelulle jäisi enemmän aikaa?

Suomen hallituksen tavoitteena on lapioida YritysSuomi-brandin alle rahaa yrittämiseen ja sen neuvontaan. Yksi valtion auktorisoitu palveluneuvoja tekee vuodessa 500–600 asiakaskontaktia. Näin 50 uutta palvelupistettä pystyy tarjoamaan henkilökohtaista palvelua 100.000 yritykselle vuosittain – 1–3 tuntia kerrallaan.

Hienosti sanottuna "omaneuvojat hoitavat henkilökohtaista neuvontaa, kontaktoivat aktiivisesti yrityksiä/yrittäjiä, tiedottavat koko järjestelmän palveluista ja toiminnasta sekä ohjaavat tarveanalyysin pohjalta asiakkaan kasvu- tai innovaatiopalveluun tai etsivät asiantuntijapoolista sopivan erityisasiantuntijan". Omaneuvojat osallistuvat puhelinpalveluun ja myöntävät palvelusetelit.

Rahaa palaa. Tukipalvelut 40 miljoonaa euroa. 200–300 palveluneuvojaa, á 100 000 euroa, 30 milj.e vuodessa. Call center-palvelut. Yrityssetelit.

Mistähän tällaisia superkonsultteja löytyy, jotka ratkaisevat asiat kuin asiat 15 minuutin puhelinpalaverin aikana? Taustoista tietämättä. Kyllä Suomessa on tällaisia konsultteja, mutta he ovat suuryritysten käytössä ja laskuttavat tuhansia euroja päivän työstä. Heidän työssään tärkeintä on asiakkaan tuntemus.

Yritysneuvoja voi raportissa esitettyjen työkriteerien mukaan tehdä asiakastyötä noin tuhat tuntia vuodessa. Palveluneuvojan neuvontatunnin kustannus on siis sata euroa. Sillä rahalla saa nykyään kv. tilintarkastustoimiston koulusta tulleen apulaisen neuvomaan yrittäjää.

Valtion virkamiehet hoputtavat yrittäjiä kasvattamaan yrityksiään – kasvuyritys on kaiken hyvän ilmentymä. Yrityksen kasvattaminen on vaarallista ja vaativaa työtä. Niin moni on siinä menossa tuhoutunut. Muutamat onnistujat ovat vain jäävuoren huippu. Siksi tällaisen kasvuhakuisen strategian tukeminen virkavallan toimin ja rahoin on edesvastuutonta. Markan suutari voi antaa miljoonavahingon neuvot.

Puhelinpalvelusta tulee "suuri apu yritysten ongelmiin". Palveluraportissa luvataan hoitaa asiakkaat 5–15 minuutissa, jolloin vuodessa kontakteja toteutuu 234 000 eli yksi soitto suomalaista yritystä kohden. Minullakin yrittäjänä on oikeus soittaa kerran neuvontapalveluun. Toivottavasti se 15 minuuttia ei kulu "Olette edelleen jonossa" -neuvonnan kuuntelemiseen. Sitten pitäisi vielä keksiä, mitä kysyisin palvelusta. Monen yrittäjän päivän tulo on säästä kiinni. Ehkä siis saamme vastaukset kysymykseen "Etana, etana, näytä sarves, onko huomenna pouta?"

Yritysneuvonnan lisäksi tiliammattilaiset ovat huolissaan siitä, että uusi ravintola osaa myydä ulos vietävät ruoat 17 %:n arvonlisäverolla ja tekee heti tilinpäätöksen, jossa on mukana viimeiset direktiivin edellyttämät hienoudet. Jos ja kun ensimmäinen vuosi on tappiollista, kirjoitamme fraasimme osakepääoman menettämisestä ja niistä uhista, joita se aiheuttaa.

Yrityssetelit nostavat palvelujen hintoja. Näin käy kaikessa liiketoiminnassa, johon yhteistä rahaa käytetään. Esimerkiksi autovakuutusmaksut ovat nostaneet kolariautojen korjauskustannuksia kolmanneksella. Vast´edes yrityksen perustamisen neuvonta tulee maksamaan tuhat euroa, koska siihen saa tuhannen euron setelin. Liian nopea kasvu on tehokkain tapa hassata toimivan yrityksen liiketoiminnan kehittämisseteli (arvo 3500 e) sekä tutkimus- ja kehityspalveluiden käyttöön aktivoiva innovaatioseteli (arvo 7500 e).

Nykyisiin yritystukiin liittyy arveluttavaa sumplimista. Kun rahaa saa helpolla, on syntynyt erilaista kuittien ja palvelujen vaihtamista, koska valtio maksaa viulut. Tuilla rahoitetaan menoja, jotka yrityksen kannalta ovat turhia. Yrityssetelit ovat rahaa, joten tuskin nämä sotkut poistuvat uudessa järjestelmässä.

Tehdään tässä maailmassa mitä tahansa merkittävää, tarvitaan ainakin viisi vuotta ahkeraa työntekoa tunneista välittämättä. Yrittäjän ensimmäiset viisi vuotta menevät ilmaisen työn ylenmääräiseen tekemiseen, asiakkaiden hankintaan, verkostojen luomiseen, hymyilemiseen vaikeinakin aikoina, virheisiin ja kantapään kautta oppimiseen. Koulukirjoista ei siinä korkeakoulussa ole mitään apua. Oscar Wilde onkin sanonut kyynisen viisaasti: “Koulutus on ihailtava asia, mutta aika ajoin kannattaisi muistaa, että mitään tietämisen arvoista ei voi opettaa."

Mistähän valtion uudet omaneuvojat hankkivat oman elämänkokemuksensa. Jos he ovat toimineet yrittäjinä, miksi he eivät jatka sitä työtä? Eikä meistä KHT-tarkastajista ja KLT-kirjanpitäjistäkään tähän savottaan heti ole avuksi. Kun nykymaailmassa pitää heti saada kaikki, voi arvostetun tiliauktorisoinnin saada jo kolmen työvuoden jälkeen. Kolmessa vuodessa voi hankkia tietoa, mutta ei taitoa soveltaa sitä käytännön tilanteisiin. Yritysneuvonta vaatii käytännön kokemukseen perustuvaa osaamista, jonka saamista ei voi kiirehtiä.

Unimaailmaa viettävät ne päättäjät, jotka uskovat, että yrittämisen edellytyksiä voi hoitaa virkatyönä ja yrittäjäseteleillä. Paljon enemmän yrittäjyyttä edistetään purkamalla byrokratiaa ja lopettamalla kaikki yritystuet. Yritysneuvonnasta palkkansa saavat kymmenet tuhannet virkamiehet voidaan laittaa tosielämän näyttökokeeseen osoittamaan, miten heidän neuvoillaan luodaan kannattavia kasvuyrityksiä ilman yritystukia.

Kolumnin innoittajana KTM Julkaisuja 19/2005 "Suomalaisten yrityspalvelujen kehityspolku maailman kärkijoukkoon"

Sertifioitu kassakone ja muita visioita



Julkaistu 23.8.2005

Balans-lehden numerossa 5/2005 kirjoitetaan, että Ruotsissa kehitetään säännöksiä, jotka vaativat sertifioidun kassakoneen käyttöä kaikissa myymälöissä. Lisäksi ruotsalaiset suunnittelevat kotietsintäoikeuksia (husrannsakan) verotarkastajille. Säännökset astuvat voimaan kesäkuussa 2006 ja niitä on noudatettava viimeistään vuoden 2009 alusta.

Ruotsin Ekobrottsmyndigheten (talousrikollisuusviranomainen) toteaa, että jokaista yritystä epäillään talousrikollisuudesta. Myös Suomessa talousrikollisuus koetaan suureksi. Sen määrä oli ennen euroja 20 miljardia markkaa vuodessa ja eurojen käyttöönoton jälkeen 5 miljardia euroa. Lähteestä riippuen kyse on talousrikollisuuden kokonaismäärästä, sen aiheuttamista menetyksistä valtiolle tai menetyksistä yhteiskunnalle. Euroihin siirtymisen yhteydessä olisi tarvittu sertifioitu laskukone, koska muunnoksessa tapahtui pyöristysvirhe.

Kysyimme talousrikollisuuden ehkäisykonsultilta, miten Suomessa voitaisiin soveltaa Ruotsin mallia. Suomessa on kassakoneet juuri uusittu euroon siirtymisen takia. Nyt koneet uusittaisiin sertifioinnin takia. Konsultti esittää, että sertifiointi on voimassa viisi vuotta, eikä sitä vanhoille laitteille uusita. Näin Suomi on maailman johtava tietoyhteiskunta, jolla on hienoimmat digi-teeveet, 3g-kännykät ja kassakoneet.

Paragon-kuittien aikaan kukaan ei ollut niin tyhmä, että olisi tehnyt kuitin ja laittanut rahat omaan taskuunsa. Mikään ei voi pakottaa ihmisiä käyttämään kassakonetta, vaikka se tiskillä olisikin. Siksi tehdään laki, jonka mukaan jokaisen kuluttajan on pyydettävä kuitti. Poliisi tekee ratsioita kauppojen ulko-ovilla ja kuitittomat asiakkaat pistetään häkkiin.

Poliisille annetaan suora yhteys valvontakameraan. Jokaisen asiakkaan on näytettävä kuittia päästäkseen kaupasta ulos. Tehokkainta on laittaa kassakuittiin siru tai viivakoodi, jolla kaupan ovi aukeaa. Vain yksi asiakas pääsee kerrallaan ulos kaupasta. Jos aviopari on kaupassa ostoksilla, molempien on maksettava kassalla päästäkseen ulos. Kauppojen oviin laitetaan suurkaupunkien metroasemilla näkemämme portit, joista ei pääse ulos ilman maksettua kuittia. Kuitti mitätöityy samalla, joten sitä ei voi käyttää toista kertaa edes saman tunnin aikana. Isojen kauppojen oven eteen pysäköidään musta-maija, jotta kuitittomat asiakkaat voidaan suoraan siirtää poliisiautoon säilöön ja kuulusteluihin.

Saamme uuden tosi-tv-shown, kun tilintarkastajat ja kirjanpitäjät syynäävät sertifioidun kassakoneen numeroita ja vertaavat niitä kuitteihin ja kirjanpitoon. Ongelmana ovat sähköiset kassakuitit, koska niin harva tilintarkastaja osaa atk-avusteista tilintarkastusta. Nykyiset kassakoneet ovat tietokoneita, joten ei niissä ole sellaisia sisäänrakennettuja laskureita kuin 1960-luvun laskunauharullakoneissa oli. Koska hyvityksillä voidaan peittää pimeä myynti, tehdään sakotusjärjestelmä: yhdestä hyvityksestä sadan euron sakko, kahdesta hyvityksestä kolmensadan euron sakko ja kolmesta hyvityksestä linnaan. Jokainen lisähyvitys on kuukausi kuritushuonetta. Pullopanttihyvityksistä tuomio puolitetaan.

Koska kaikki yrittäjät Ruotsin mallin mukaan ovat talousrikollisia, sakotetaan yrittäjää heti, kun yritys perustetaan. Koska yritys on pyssyäkin vaarallisempi rikollisen työkalu, niin heti yrittäjäkurssin jälkeen laitetaan kolmeksi kuukaudeksi vankilaan. Tuomio on ehdoton, eihän kyse ole mistään teleurkintaan tai lievään raiskaukseen verrattavasta pienestä rikoksesta.

Kun alat yrittäjäksi, niin samalla kutsut poliisit kotiisi kotietsintää varten. Verovirasto saa ottaa tietokoneesi kuukausittain verotoimistoon, jossa viikon ajan tutkitaan, mitä olet tehnyt. Myös tietokoneiden kauppa tehdään luvanvaraiseksi, jotta et pysty salaa käyttämään toista tietokonetta, kun annat kirjanpidossa olevan koneen verotarkastajille.

Kotietsintä voidaan tehdä myös tilintarkastajan tiloihin. Jos tilintarkastajalla on yli 10 kassakonetta käyttävää asiakasta, hänen tulee asuttaa kotiinsa kotitarkastaja, joka voi koko ajan tarkkailla, ettei kotiin tuoda laitonta aineistoa. Kotitarkastajan sijasta on mahdollista laittaa Internetiin kotikamerayhteys, josta poliisit voivat jatkuvasti tarkkailla, mitä kotona tapahtuu. Kaikille nettikäyttäjille annetaan valvontamahdollisuus euron vuorokausihinnalla. Näin videovalvonnan kulut saadaan rahoitettua katselutuloilla.

Kassakoneet laitetaan luvanvaraisiksi. Pienyritys saa ostaa vain yhden kassakoneen, koska muutoin se laittaisi toisen koneen tiedot roskiin. Jokaisesta tietokoneesta on suora yhteys poliisiin, joka saa koko ajan kaikki kuittitiedot omaan poliisitietokoneeseensa. Sähkökatkoksien aikana on kielletty myymästä mitään. Tämän varmistamiseksi pitää kaupoissa olla varageneraattori, joka sulkee kaupan ovet heti, kun tulee sähkökatkos. Poliisi tulee avaamaan ovet ja jokaiselta asiakkaalta otetaan sormenjäljet ja henkilötiedot. Poliisi käy kotietsinnässä varmistamassa, ettei ole ostettu mitään lainvastaisesti sähkökatkoksen aikana.

Ruotsissa uuden lain mukaan verotarkastajat saavat tehdä kotietsinnän, jos ei ole vaaraa väkivallasta. Muutoin yrittäjän kotiin tulee poliisi. Jotta varmasti tiedettäisiin kumpi laitetaan kotietsintään, joutuu jokainen yrittäjä vuosittain psykologiseen testiin, jossa todetaan hänen riskialttiutensa väkivallan käyttöön. Yritys pakkolopetetaan, jos on olemassa vaara, että yrittäjä heittää tietokoneen hiirellä verotarkastajaa.

Tallelokeron pitäminen sähköisen arvo-osuusjärjestelmän aikana on osoitus rikollisuudesta. Jotkut pitävät siellä korujaan, mutta kaikki muu on rikoksen salaamista. Tallelokeroavaimesta annetaan kopio verotoimistoon. Molemminpuolisen luottamuksen säilyttämiseksi yrittäjän tulee aloittaessaan tehdä julkisen notaarin kanssa yhdessä luettelo tallelokerossa säilytetyistä asioista. Jokainen muutos on notaarin vahvistamana ilmoitettava verovirastoon.

Tilintarkastuspakkoon liitetään kaikkien tositteiden varmennuspakko. Jos yhtiön kirjanpidossa on alv-direktiivin mukainen lasku, jossa ei ole tilintarkastajan varmennusta, niin laskua ei saa vähentää arvonlisäverotuksessa eikä tuloverotuksessa. Jos tilintarkastaja on varmentanut laskun, joka verotarkastajan mielestä ei kuulu yrityksen kirjanpitoon, maksavat sekä yrittäjä että tilintarkastaja sakkoa, jonka suuruus on kuitin määrä kerrottuna sertifioidun kassakoneen valmistusnumeron kolmannella ja neljännellä numerolla. Jos myymälän kassakonemyynti ei ole lisääntynyt vähintään 10 prosenttia edellisvuodesta, on kyse pimeästä myynnistä, joka on onnistunut sertifioidusta kassakoneesta huolimatta. Tällöin tilintarkastaja määrätään maksamaan arvioitu pimeä myynti viisinkertaisena sekä lisäksi pimeän myynnin arvonlisäverot.

Jos tilintarkastaja ottaa asiakkaakseen ravintolan, hänet velvoitetaan tarkkailemaan ravintolan toimintaa kolme tuntia joka päivä. Hänen tulee raportoida poliisille, jos asiakas jättää pizzan syönnin kesken, koska se on osoitus, että jotain harmaata taloutta ravintolassa harjoitetaan. Tilintarkastajalle tehdään verikoe kerran viikossa sen varmistamiseksi, että hän on absolutisti, koska muutoin on pelättävissä, että tilintarkastaja on juonut ravintolassa olutta, ja siten hoitanut tarkkailuvelvoitettaan huonosti. Jos veressä on alkoholia yli 0,1 promillea, tilintarkastajan auktorisointi peruutetaan ja hänen täytyy maksaa sakkona ravintolan tilintarkastuksesta nostamansa palkkiot sekä siihen veronkorotus, alkoholivero, jäämämaksu ja viivekorko.

Talousrikollisuuden ehkäisemiskeskuksessa on iloittu tekniikan uudesta ihmeestä, sähköisestä hintalapusta. Kaikkiin tuotteisiin määrätään laitettavaksi tällainen hintalappu. Hintalappuun kerätään joka vaiheessa tiedot maksajasta. Kun tehdas siirtää tavaran vähittäiskauppaan, sitä ei saa myydä ennen kuin ostajan tiliotteelta tulee sähköinen ilmoitus, että tavara on maksettu. Myymälän ja varaston oveen määrätään lukko, joka estää oven avaamisen, mikäli sähköistä hintalappua ei ole maksumerkitty. Ovesta voi siirtää vain yhden tavaran kerrallaan. Kun kuluttaja ostaa tavaran, hän ei saa tavaraa kaupasta ulos, ellei kauppiaalla ole sertifioituja kassakonetta, joka lähettää verotarkastajille tiedon tavaran maksamisesta. Kun verohallinto on saanut tiedon, se lähettää kuittauksen kassakoneelle, joka bluetooth-yhteyden avulla muuttaa sähköisen hintalapun maksettu-
tilaan. Tämän jälkeen asiakas pääsee kassasta ulos, kun kassakone avaa ovilukon.

Myymälävarkauksien valvonnasta ei ole niin väliä. Kassakoneen jälkeen asiakkaiden kulun tulee olla vapaa. Verotarkastaja tulee kuukausittain tekemään inventaarin kaupassa. Se tehdään laitteella, joka vastaa nopeustutkaa. Tutka rekisteröi kerralla kaikki hintalaput. Samalla se tarkistaa, että kaikki myymälän tavarat on maksettu tehtaalle. Jos tavaran hintalappu osoittaa maksamatonta, hintalappu alkaa huutaa kuin palosireeni. Kaikki huutavat tavarat takavarikoidaan verotarkastuksessa.

Tutkainventaarin jälkeen verrataan myymälään siirrettyjä maksettuja tavaroita asiakkaiden maksamiin tavaroihin. Kaikki tavarat, joita myymälässä ei enää ole, mutta joita ei ole kirjattu kassakoneen kirjanpitoon, katsotaan veropetoksiksi ja myymälälle määrätään myyntihinnan määräinen sakko korotettuna viivejäämämaksulla. Lisäksi määrätään arvonlisävero myyntihinnasta ja sille 22 %:n veronkorotus. Jos kauppias väittää, että tavarat on myymälävarastettu tai pilaantumisen takia hävitetty, hänelle määrätään rangaistus valheellisen todistuksen antamisesta verotarkastajille ja kunnianloukkausrikosmaksu asiakkaiden kunnian häpäisemisestä varkausväitteellä.

Hei olen lukenut tästä aikaisemmin. 30 vuotta sitten luin Orwellin kirjan ”1984”. Tänään kirja tuntuu lällärikamalta, sillä tosielämä on jo aikoja sitten ylittänyt Orwellin visiot.

Sinuhen sanoin Niin on ollut ja niin on aina oleva



Julkaistu 19.5.2005

Melkein kaikki sivilisaatiot maapallolla tuomitsevat ihmisten orjuuttamisen eri muodoissaan. Yritystoimintaan on viimeisen vuosikymmenen aikana pesiytynyt toimintatapoja, jotka muistuttavat orjuutta, ja perustuvat suuren yrityksen kohtuuttomaan etulyöntiasemaan pienyrittäjiin ja henkilökuntaan nähden. Pienyritykset joutuvat tällaiseen orjatyöhön tietämättään ja luottaessaan suuryrityksen maineeseen. Kyse on Suomeenkin rantautuneesta amerikkalaisen bisnestyylin maihinnoususta.

Esimerkkejä. Suuri suomalainen pörssiyhtiö teki tilauksen pienyritykseltä. Pienyritys hankki toimitusta varten raaka-aineita ja laitteita. Pörssiyhtiö peruutti tilauksen. Pienyritys meni konkurssiin.

Suuren kansainvälisen pörssiyhtiön Suomessa toimiva tytäryhtiö teki pienyrityksen kanssa sopimuksen yhteistyöstä. Asian neuvotellut johtaja sanoi, että heillä lakiasiainosasto tarkistaa kaikki sopimukset. Tuodessaan sopimuksen allekirjoitettavaksi johtaja sanoi, että sopimus on ihan sama – siihen on tehty vain pieniä juridisia tarkennuksia. Pienyrittäjä luki sopimusta ja se tuntui aivan vieraalta. Hän vei sen oman juristituttunsa tarkastettavaksi. Sopimusteksti oli muutettu suuryrityksen edut yksipuolisesti vahvistavaksi saneluksi, joka mahdollistaisi pienyrityksen viemisen konkurssiin jopa tilaajan omista virheistä. Tällaisen jälkeen yhteistyön tekemisen edellytyksistä tärkein, luottamus, oli menetetty.

Pörssiyhtiö oli teettänyt pienyrityksellä yhteistyöhankkeen, joka oli onnistunut hyvin. Tästä innostuneena oltiin tekemässä uutta, suurempaa hanketta. Pörssiyhtiö esitti toimituksen hinnaksi määrän, jonka kertominen kymmenelläkään ei jättäisi yrittäjälle euroakaan palkaksi. Hintatason korjaaminen oikeaksi on tällaisen jälkeen mahdotonta.

Suuryritys painosti pienyritystä jättämällä laskut maksamatta. Koska laskutusperuste oli kiistaton, suuryritys maksoi maksun sulkutilille oikeudenkäynnin ajaksi. Pienyritys meni likviditeettikonkurssiin. Myöhemmin suuryritys velvoitettiin maksamaan lasku yrityksen konkurssipesälle.

Kansantalous tarvitsee suuria ja pieniä yrityksiä. Mutta tarvitsevatko pienyritykset suuryrityksiä ja uskaltavatko pienyritykset enää tehdä liiketoimintaa suurten kanssa.

Vielä 1980-luvulla suomalaiset yritysjohtajat ja yrittäjät tekivät herrasmiessopimuksia ilman papereita ja juristeja. Sana piti ja asiat toimivat. 1980-luvun lopun kasinotalous ja sitä seurannut lama muutti yhteiskunnan pelisääntöjä rajusti. Luottamus ja lähimmäisen huomioonottaminen muuttuivat ahneudeksi, itsekkyydeksi ja toisten hyväksikäytöksi. Ahneuden näkyvin ilmentymä ovat olleet johdon optiot ja muut palkitsemiset, jotka liian usein ovat ylittäneet kaiken säädyllisyyden rajat ja kohtuudet.

Olen vuosia kirjoittanut yrittämiseen kuuluvasta virkamiesriskistä, joka voi pahimmillaan epäoikeudenmukaisesti tuhota pienyrityksen ja saattaa yrittäjän elinikäiseen velkavankeuteen. Virkatoimintaan kuuluu kuitenkin yhä enemmän ammattitaitoista välittämistä, jossa pienyritys saa myös aitoa apua byrokratiaongelmiinsa.

Viime vuosina virkamiesriskin on vaarallisuudessaan ylittänyt lakimiesriski, jonka tuhovaikutuksille yhä useampi pienyritys joutuu. Lakimiesriskin ilmentymiä ovat yhä useampiin yrityksiin palkatut omat juristit, joiden ainoa tehtävä on rakentaa juridinen ympäristö yksipuolisesti suuryrityksen edut huomioiviksi. Jos suuryritys myy, ei se vastaa mistään, jos suuryritys ostaa, vastapuoli vastaa kaikesta. Suuryritykset vahvistavat asemaansa valmiilla sanelusopimusehdoillaan, joita on noudatettava, jotta tilausta lainkaan tehdään. Tällaisiin sopimuksiin törmäävät myös tilitoimistot esimerkiksi IT-palveluhankinnoissaan. Yritykset eivät saa sopimuksiin edes kohtuullistamista ja kuluttajansuojaa, jota suuryritykset joutuvat antamaan yksityishenkilöille. Yritysten sopimukset luetaan pilkulleen niinkuin on kirjoitettu, vaikka sopimukseen liittyisi suullisia välipuheita ja epäoikeudenmukaisia taustoja. Suulliset puheet unohtuvat samantien kuin nimet ovat papereissa.

Pienyritysten on käytännössä mahdotonta ajaa oikeuksiaan suuryrityksiä vastaan. Juristikieli on aivan erilaista kuin tavallisen suomalaisen ymmärtämä yleiskieli. Juristeria ei läheskään aina tuota oikeudenmukaista lopputulosta ja hävinnyt osapuoli joutuu maksamaan voittajan oikeuskulut. Oikeuskulut nousevat suuriksi, koska suuryritys voi ajaa asiaansa vuosia monien huippujuristien voimin. Pienyrityksen rahoista menee iso osa oman juristin palkkioihin ennen oikeudenpäätöstä. Lisäksi oikeusjuttu vie voimavaroja ja henkisiä resursseja yrittäjän tärkeimmästä tehtävästä – yrittämisestä.

Oikeudenkäyttöön on tullut myös ikävä sivujuonne: maksetut lausunnot. Isolla rahalla saa sopivia lausuntoja. Tällaiset lausunnot vaikuttavat päätöksiin sitä enemmän, mitä korkeammalta yhteiskunnan asteikolta lausunnonantajat ovat. Monet professorit saavatkin hyviä lisäansioita lausuntoja kirjoittamalla.

Heikoimmilla suuryrityksiä vastaan ovat pelle pelottomat, keksijät. Suuryritysten johtajat joskus jopa kehuskelevat sillä, ettei keksijöiden tarkoitus olekaan rikastua töillään, vaan rikkaudet on tarkoitettukin heille, jotka hyödyntävät keksintöjä. Keksintöjen kaupallistamiseen tarvittavissa sopimuksissa keksijät ovat heikoilla jopa silloin kun he ovat patentoineet oivalluksensa. Ja silti Suomessa peräänkuulutetaan innovaatioita tulevaisuuden selviytymiskeinona.

Oivalluksiin liittyvät myös kohtuuttomat kilpailukieltosopimukset. Suuryritykset pelkäväät näitä pieniä osaajia ja vaativat, ettei pienyrittäjä saa vuosiin toimia samoissa tehtävissä, joista hänen oivalluksensa on syntynyt. Henkilöihin kohdistuvat kohtuuttomat kiellot voidaan oikeudessa purkaa pätemättöminä, mutta pienyritys eikä pienyrittäjä eivät voi saada suojaa. Pahimmillaan suuryritys vie pienyrittäjältä kaiken maksamatta mitään, mutta silti estää yrittäjän hankkimasta elantoaan siinä, missä hän olisi parhaimmillaan. Tilanteen absurdiutta korostavat suuryritysten johtajien miljoonien eurojen kultaiset kädenpuristukset, joilla he elävät onnellisina elämänsä loppuun asti mitään tekemättä.

Yksi nykyisen oikeusvaltion suurimpia haittoja pienyrityksille aiheutuu lainsäädännöstä, joka tehdään suuryrityksiä varten ja jota suuryritykset ovat vahvasti itse laatimassa. Tämä lainsäädäntö viedään sellaisenaan läpi yrityskentän myös pienyrityksiin, vaikka pienyritykset eivät edes pääse keskustelemaan lainsäädännöstä. Byrokratiasta on paljon puhuttu, mutta yhtä turmiollista on vaatia samoja työehtoja pienyrityksille kuin suurille. Suuret selviävät työsopimuksista aina rahalla, mutta pienyrityksillä liian usein on edessä yrittäjien omat joustot ja pahimmillaan konkurssit.

Talvella monen suuryrityksen budjettipalaverit pidetään alpeilla tai aurinkorannoilla. Itse budjettien välttämättömyydestäkin voidaan olla montaa mieltä, mutta kaikki tiedämme, että budjetteja tärkeämpiä noissa palavereissa ovat laskettelu ja illanvietot. Kaikki mukana olevat eivät pidä tällaista matkailua oikeana eikä tarpeellisena, mutta eivät uskalla kieltäytyäkään. Ammattitaitoa tärkeämpää alkaakin olla laskettelu- ja seurustelutaidot. Budjettipalavereissa sovitaan kulut. Jotta tällaisten humputtelukulujen määrää voidaan pitää korkeana, on vastaavasti tingittävä alihankintojen ja tilausten hinnoista. Humputtelun maksajina ovatkin tosiasiassa pienyritykset ja tehtaiden liukuhihnoilla ahkeroivat pienet ihmiset. Paradoksaalista tässä leikissä on se, että verottaja hyväksyy alppimatkailun kulut suuryritykselle, mutta jos pienyritys menee lähibaariinsa pitämään omaa kassanriittävyyspalaveriaan, verottaja ei tästä aiheutuvia menoja hyväksy.

Hienosti sanottuna segmentointi on johtanut neljän hinnan markkinoihin. Suuryrityksillä on suuret hinnat, pienyritykset joutuvat myymään samanlaiset suoritteet pienillä hinnoilla. Kolmannet hinnat syntyvät erilaisilla tukijärjestelmillä ja neljännen hintaluokan muodostavat ilmaispalvelut, jotka maksatetaan toisilta kerätyillä verorahoilla. Markkinat jakautuvat yhä selkeämmin suuryrityksiin, pienyrityksiin ja kolmanteen sektoriin. Pienyritysten asema näistä on selkeästi heikoin.

Tällainen eriarvoisuus on lyönyt läpi koko yhteiskunnan. Samaan aikaan kun tavallinen kansalainen viettää kaksi vuorokautta sairaalan käytävällä odottamassa hoitotoimenpiteitä ja vanhuksemme pidetään laitoksissa vaipoissa ja lääketokkurassa, matkustavat suomalaiset huippupoliitikot yksityislentokoneilla neuvottelemaan maapallon vielä ratkaisemattomista ongelmista kaukaisiin maihin. Torjumme tällaiset rinnastukset mielissämme sopimattomiksi, mutta ovatko ne sitä. Ja joutuvatko huippupolitiikot vanhuksina sairastaessaan tasavertaisesti sairaalaan käytäville hoitoa odottelemaan?

Miten pienyritykset voivat päästä tasa-arvoisempaan asemaan suurempiensa kanssa? Tässäkin tarvittaisiin yrittäjäasiamiestä, joka sovittelisi suurten ja pienten yritysten välisten sopimusehtojen kohtuullisuutta. Itse asiassa pienyrittäjä tarvitsee enemmän suojaa kuin kuluttajat, jos aidosti haluamme yritystoiminnan edistyvän Suomessa. Nykyiset ongelmathan johtuvat liian pitkälle viedystä sopimusvapaudesta.

Yrittäjäasiamiestä odotellessa pienyritysten ja niitä palvelevien tilitoimistojen on tehostettava yhteistyötään juridiikassa, hinnoittelussa, toimitusten aikatauluttamisessa ja varajärjestelyissä. Jo se on hyvä alku, että tilitoimistot ottavat nämä sopimusasiat puheeksi asiakkaidensa kanssa ja pyytävät saada nähdäkseen sopimukset ennen allekirjoittamista.  Ja mikä surullisinta – aloittaessaan yrittämisen on luovuttava kahdesta hyvän elämän kulmakivestä – kiltteydestä ja luottamuksesta liikekumppaneihin.

Ei oikeutta maassa saa – yrittäjä



Julkaistu 17.3.2005

Yrityksestä oli kavallettu rahaa isompi määrä vuosien mittaan. Tilitoimisto oli kirjannut kuluksi kavalletut erät, jotka esitettiin tilityseroina. Tilitoimisto vaihtui ja heräsi epäilys eroista. Hallituksen jäsen oli heti ryhtynyt selvittämään asiaa. Hän ei ollut osallistunut mitenkään yrityksen rutiineihin.

Yritys meni sittemmin konkurssiin. Tuli oikeudenkäynti, jossa KHT-todistajana sanoi, että kavallukset kirjataan saamiseksi. Kukaan ei tiennyt, kuka on varastanut, miten ja paljonko. KLT todisti, että pitää kirjata kuluksi. Oikeus perusteli, että KHT:n sana on painavampi, ja tuomitsi hallituksen jäsenen kirjanpitorikoksesta sakkoon.

Kun konkurssipesä tutki asiaa lisää, löytyi rikollinen. Yrittäjä kirosi. Sakkojen lisäksi hän joutui maksamaan juristin palkkion, vaikka laiton tuomio tuli. Jos KHT:n tietoa olisi noudatettu, olisi firmalla saaminen ja oma pääoma kunnossa. Mitä sanoisi konkurssilaki?

Suomi on oikeusvaltio. Parhaiten sen osoittaa se oikeusapu ja moneen kertaan tapahtuva asioiden uudelleen käsittely, mitä puliveivaamalla tänne tulleen ulkomaalaisen on mahdollisuus saada. Entä saavatko oikeutta kaiken suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan maksajat – yrittäjät.

Suomessa oikeutta saavat vähävaraiset ja rikkaat. Vähävaraisten oikeudenkäytön maksavat veronmaksajat – rikkailla on varaa oikeuteen. Keskituloisten tulee olla asiastaan täysin varmoja, jotta oikeutta kannattaa lähteä hakemaan, koska pahimmassa tapauksessa joutuu maksamaan vielä vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Vähävarainen yrittäjä sen sijaan ei voi saada oikeutta yritystoiminnastaan, koska esimerkiksi veroasioissa oikeusapua ei saa ja verojuristien käyttö avustajina maksaisi hirmuisia summia. Jos yrittäjä joutuu taistelemaan oikeudestaan yksityishenkilönä, hän ei saa vähentää kuluja verotuksessaan, ei edes arvonlisäveroa. Oikeudenkäynnit ovat lähtöasemiltaan epäoikeudenmukaiset.

Suomalaisen oikeuden rattaisiin joutuneen yrittäjän yksi suurimmista ongelmista on yleiseen tietouteen markkinoitu näkemys talousrikollisuuden määrästä. Kun tiedotusvälineet ja poliitikot jatkuvasti kauhistelevat viiden miljardin euron suuruista rikollisuutta, on meidät kauttaaltaan aivopesty ajattelemaan, että yritystoiminnassa jos missä harjoitetaan rikollisia toimia. Kun oikeutta ajetaan, oikeudenkäyttäjätkin ajattelevat lähtökohtaisesti, että kyllä tässä jotain täytyy olla. "En finne yrittäjä igen".

Toinen iso ongelma on se, että yrittäjän oikeustoimien kohteena ja todisteena useimmiten on kirjanpito. Oikeustieteellisessä tiedekunnassa Helsingin Yliopistossa kirjanpitoa voi opiskella kolme opintoviikkoa. Kun oikeudenkäyttö ylimmissä oikeusasteissa perustuu papereihin, on sula mahdottomuus, että kirjanpitoa selittäen ja tulkiten voisi paraskaan kirjanpidon osaaja selittää oikeutta antaville juristeille, mistä oikeastaan onkaan kysymys. Mitä monimutkaisempi juttu, sitä todennäköisempää on väärä tuomio. Kauhulla ajattelen kun kolmen viikon kirjanpitokurssin perusteella jossain vaiheessa luetaan lakia IFRS-tilinpäätösten virheistä. Asioista ei selviä ilman juridista apua, sillä tiliammattilaisen selvitys on vielä kirjoitettava juristien ymmärtämään kieliasuun.

Kolmas iso ongelma on julkisen vallan organisointi, joka hajauttaa vastuun niin täydellisesti, ettei tosiasiassa kukaan vastaa mistään. Verotarkastaja tekee vain tarkastuskertomuksen, jälkiveroista päättää toinen henkilö. Samaa asiaa voivat käsitellä myös oikaisulautakunta, hallinto-oikeus, KHO, käräjäoikeus, ulosottomies. Asiaa hoitavat virkamiehet myös vaihtuvat usein, jolloin todellisuudessa kukaan ei edes tunne asiaa riittävästi. Kaikki toimivat toistensa papereiden perusteella, eikä verotarkastajaa lukuunottamatta kenenkään tarvitse henkilökohtaisesti kohdata yrittäjää. Käräjäoikeuteen viedyssä konkurssi- tai rikosjutussa oikeudenjakajien ja yrittäjän välissä on näköyhteys, mutta kuuloyhteyttä ei käytännössä ole.

Verotus- ja konkurssiasioissa tapahtuukin paljon oikeusmurhia. Asiasta ei ole tutkimuksia. Omasta väärästä kohtelustaan puhuva yrittäjä leimataan katkeraksi, joka syyllistää omista virheistään verottajaa. Yrittäjien järjestötkään eivät tee asialle mitään, koska pelkäävät saavansa kylkeensä tahran rikollisten tukemisesta. Konkurssiin mennyt yritys ei enää maksa jäsenmaksuja, mitä sitä auttamaan. Kun jossain kaukana tapahtuu maanvyörymä, järjestävät suomalaiset psykiatrit maassamme mielenrauhatilaisuuksia. Monet yrittäjät sairastuvat ja vaipuvat apatiaan. Kun yrittäjä hakee hirttonarua, auttajia ei ole missään. Vääryydet haudataan mullan alle, ja Suomi voi edelleen olla ylpeä oikeusvaltioperiaatteestaan. Kansainvälisillä areenoilla kukaan ei kysy päättäjiltämme maamiinoistamme, eikä yrittäjien vääristä tuomioista. Mutta vain maamiinoista ollaan huolissaan presidenttiä myöten.

Oikeudenkäytössä muodolliset syyt ohittavat tosiasialliset faktat. Kun arvonlisäverotuksen marginaaliverotussäännökset hallitsevia henkilöitä Suomessa lienee muutama kymmen, eikä suurin osa tutkinnon suorittaneistakaan laskentatoimen huippuasiantuntijoista asiaa hallitse, niin miten voidaan kuvitella, että marginaaliverotuksen hallitsee ammattikoulun käynyt autojen korjaajayrittäjä. Kuitenkin oikeudenkäytössä tutkitaan kuitteja ja todetaan, etteivät ne täytä direktiivin marginaaliverosäännöksiä. Tällä perusteella yrittäjää rangaistaan verotuksessa maksattamalla koko vanhan korjatun auton hinnasta arvonlisävero 80 % korotuksineen ja muine virhemaksuineen. Oikeusvaltiossa oikeus perustuisi todelliseen asian tilaan, eikä lisäveroa voitaisi määrätä lainkaan. Mitä korkeammalle valitusportaissa mennään, sitä enemmän tutkitaan papereita. Todellisuudessa ainoa oikeusturvan takaava taso olisi verotarkastaja, joka katsoo tositemerkintöjä sormien läpi.

Aloittaessaan yrittämisen, yrittäjä keskittyy liiketoimintaan, asiakkaisiin ja heille tuottamiinsa palveluihin. Se vie kaiken ajan ja paperihommat jäävät vähemmälle huomiolle. Hyvä tilitoimisto voi auttaa kaupparekisterin, veroasioiden ja kirjanpidon kanssa, mutta yksi iso juttu unohtuu. Koska mikä tahansa yritystoiminta voi epäonnistua eri syistä, on ajoissa varauduttava pahimpaan. Se voi tarkoittaa avioehdon tekemistä. Yrittäjän ja puolison varallisuus, tulot ja velat on erotettava toisistaan mahdollisimman hyvällä muurilla. Vanhempien testamenteissa ja lahjoissa tulisi olla lapsen aviopuolison edut kieltävä ehto, tai jopa lapsen ohittava ehto. Sukulaisten takaukset ja lainat on tarkoin suunniteltava. Tämä kuulostaa pahalta, sillä avioeron sattuessa toinen puolisoista saattaa jäädä puille paljaille. Mutta jos yrittäjätoiminta epäonnistuu, voi molempi aviopuolisoista jäädä tyhjän päälle. Kahdesta pahasta on valittava pienempi.

Tili-ihmisellä pitäisi olla myös psykologin ammattitaito. Eräässä tutkimassani tapauksessa verotusvirheen takia oli mahdollista, että ulosotossa olisi mennyt myös aviopuolison saama sedän perintö. Kaikkein hurjinta olisi, että yrittäjä joutuisi virheen takia vielä kaltereiden taakse. Onneksi rikosprosessissa näytön on oltava selkeämpi kuin verojen määräämisessä. Kun esitin, että tässä tilanteessa ottaisin avioeron, huomasin, että menin liian pitkälle. Kävikin niin, että auttajasta tuli vihollinen, joka ei tiedä, että papin edessä on luvattu olla yhdessä kuolemaan asti.

Mutta, mutta. Jos verottaja tuhoaa kaiken, avioliitto hajoaa joka tapauksessa. Ei sen takia, että yrittäjäpuoliso hylkäisi kovia kokeneen yrittäjän, vaan sen takia, että joka aamu aamiaispöydässä yrittäjä miettii, että hän on tuhonnut tuon puolisonsa elämän. Kun tätä katkeruutta kokee muutaman vuoden, ei rakkaudesta ole enää paljoa jäljellä kummallakaan.

Oikeus ja moraali ovat mielenkiintoisia asioita. Kun moraali ei toimi, tarvitaan oikeutta. Jos sääntöjä ei ole, korjataan oikeutta. On mielenkiintoista verrata suuria ja pieniä konkursseja. Kun suuryhtiö menee konkurssiin, ei kukaan joudu tuomituksi. Kun pienyritys menee konkurssiin, joutuu yrittäjä elinikäiseen vastuuseen yrityksen veloista. Kun Soneran johto laittoi kruununjalokivemme taivaan tuuliin, ei vastuullisia edes etsitä. Neljän miljardin euron umts-hassauksen lisäksi menetimme yhtiön ruotsalaisille poliittisella päätöksellä. Ainoa syylliseksi etsitty Sonera- jutussa oli Pelle Peloton, jonka kirja Soneran tuhoista sisälsi paljon totta ja jonkin verran virheitä. Kansalaisten miljardeja saa hassata surutta, mutta itse hassaamisesta on kirjoitettava pilkuntarkkaa totuutta, muutoin joutuu tuomituksi. Puhelutietojen urkkiminen tuntuu niin vähäpätöiseltä rikosasialta miljardien rinnalla.

Useat yrityksiä koskevat lait on kirjoitettu huonosti, ja ne ovat epäselviä. Kuitenkin yrittäjien odotetaan noudattavan lakeja, vaikka edes kaikki juristit eivät niitä ymmärrä. Paras oikeusturva yrittäjille taataan, kun lakeja yksinkertaistetaan. Monia lakeja voitaisiin yhdistää. Miksi esimerkiksi tarvitaan monia yrittämisen muotoja ja niiden erilaista verottamista? Kun säännöksiä on vähemmän ja kun ne ovat pelkistettyjä, ne ymmärtää tavallisellakin maalaisjärjellä. Ei tarvita oikeutta tulkitsevia juristeja nykyistä määrää. Samalla poistuu tahaton rikollisuus ja yritysten varallisuutta vähentävät toiminnot. Esimerkiksi selvitystilasäännökset poistamalla mennään suoraan konkurssiin, eikä tarvita kaikenlaisia vippaskonsteja ja tulkintoja, joilla selvitystilasta selviydytään.

Olemme ammattitaitoinen ja ystävällinen, taloushallintopalveluita tarjoava arvostettu tilitoimisto



Julkaistu 20.1.2005

Usean tilitoimiston todelliset asiakkaat ovat verottaja ja tilintarkastaja. Ei riitä, että verottajan tietotarpeet on nostettu ylimmäksi, vaan aivan liian usein asiakasta uhkaillaan verotarkastuksilla, tilintarkastajilla ja kaikenlaisilla veroseuraamuksilla.

Uudessa palvelussa asiakas on täysimääräisesti yritys ja yrittäjä. Muut ovat vain kumppaneita ja sidosryhmiä. Jotta tämä olisi mahdollista, on ymmärrettävä, millaista asiakkaan liiketoiminta oikeasti on, ja millainen ihminen yrittäjä on. Tämä edellyttää asettumista yrityksen ja sen omistajan asemaan. Jokainen kirjanpitäjä lähetetään asiakkaan luo tuntemaan asiakkaansa ja heidän oikeat ongelmansa ja tarpeensa. Mietin, miten toimisin, jos olisin itse tässä tilanteessa.

Rutiinikirjanpito automatisoituu kiihtyvää vauhtia. Automatisointi tapahtuu integroimalla Internetin avulla yrittäjän työt samaan tietojärjestelmään, jota tilitoimisto käyttää. Myyntilaskut käsitellään vain kerran, ostolaskut ovat kirjanpitovalmiit maksuunpanon jälkeen ja koko maksuliikenne automatisoituu. Uudet kassakoneet voidaan Internetin avulla integroida kirjanpitoon, mikä tehostaa ja automatisoi kymmenien tuhansien käteiskassaa ja korttimaksuja käyttävien yritysten kirjanpidon.

Kirjanpitoammattilaisen tarve ei automaation myötä katoa. Vaikka täsmäytyksetkin voidaan automatisoida, tarvitaan aina henkilö, joka seuraa päältä, että täsmäytykset toimivat ja valvoo, että kirjanpito ja viranomaisilmoitukset ovat ajan tasalla, sekä laatii tilinpäätöksen. Mitä enemmän automatisoidaan, sitä tärkeämpiä täsmäytykset ovat. Niitä on toiminnan laajuudesta riippuen tehtävä kuukausittain. Vain aivan pienissä yrityksissä voidaan täsmäytykset tehdä 1–2 kertaa vuodessa.

Uusi palveluympäristö edellyttää tapahtuma- ja tuntiveloituksista luopumista. Nykyiset laskutusperusteet ovat vääriä maailmassa, jossa rutiinien tekemiseen pitäisi mennä vähän ja jatkuvaan opiskeluun sekä verkoston ylläpitämiseen paljon aikaa. Lisäarvolaskutus on välttämätöntä, kun halutaan kannattavaa ja laadukasta toimintaa, joka on motivoivaa sekä asiakkaille että henkilökunnalle.

Tilitoimistot ja erilaiset julkiset palvelut avustavat yritystä perustettaessa. Palvelut voivat kuitenkin olla paljon monipuolisemmat kuin yhtiön perustamiseen liittyvien asiakirjojen laatiminen. Perustamisessakin on mahdollisuuksia enemmän, minimiyhtiöjärjestyksen sijasta tulisi tarjota vakioitua yhtiöjärjestystä, joka kestää vuosien patinan ja yrityksen kasvun. Osakassopimuksia tulee esittää asiakkaalle aina kun osakkaita on enemmän kuin yksi.

Niinkin pienellä yksityiskohdalla kuin tilikauden valinnalla on suuri merkitys asiakaspalvelulle. Murretun tilikauden johdosta menetetään joka vuosi verotonta osingonjakoa jopa kahden vuoden tuloksesta.

Aloittava yrittäjä on ensimmäisenä vuotenaan monen tulen välissä. Uusia palveluja on tuotettava ja markkinoitava, asiakkaita on hankittava, rahoitusta on järjestettävä. Samaan aikaan yrittäjä juoksee kymmenien eri asioiden perässä, jotka kaikki vievät aikaa ja joiden yhteiskustannukset tulevat yllätyksenä. Kuka tarjoaa ensimmäisenä tilitoimistopalveluja, jotka kattavat toimitilojen hankinnan, avainten järjestelyn, pankkipalveluiden valinnan, sopimukset ja organisoinnin, nettiyhteydet, matkustuksen pelisäännöt yhdellä paperilla, kahvinkeittimien ja talouspapereiden hankinnat, luottokortit, luottokorttiasiakaspalvelun, ohjeet käteiskassasta ja pankkikorttien käytöstä, pysäköintien järjestämisen, pakolliset työnantajavakuutukset, murto- ja muut vakuutukset, yrittäjän sosiaaliturvan järjestämisen, postisopimukset, puhelimet ja muut tiedonvälityslaitteet. Osa näistä palveluista voitaisiin saada yhdestä luukusta tilitoimistosta verkoston avulla. Pelkästään näiden asioiden listaaminen ja kustannusten arviointi on hyvä alku.

Uuden pienyrityksen rahoitus on useimmiten kriittinen. Yrittäjän tulisi elääkin ja verottomia osinkoja ei ole käytettävissä. Kaikkein surullisinta on nähdä kun yrittäjä ottaa itselleen valtion yrittäjälainan, johon hän on joutunut antamaan avoimen takauksen, mikä käytännössä tarkoittaa koko elämän panttaamista yrityksen onnistumiselle. Sen jälkeen hän maksaa elannokseen palkkaa itselleen yrityslainasta ja maksaa palkkaveron lisäksi kaikki palkkaperustaiset maksut. Voiko onnettomampaa alkua yrittämiselle saada.

Kuka olisi se rohkea, joka kertoisi yrittäjälle heti alkuun kaikki ne mahdollisuudet, jotka hänellä on laillisesti toimien siirtää yrityksen ja yrittäjän välistä veteen piirrettyä viivaa yrityksen puolelle. Kilometrikorvaukset, kotityötilan korvaus, työsuhdepuhelimet, koti-adsl:t, matkakulut, neuvottelukulut, edustuskulut... Niistä tulee joka vuosi pitkä penni, joka vähentää tarvetta lainan käyttöön oman palkan maksamiseksi. Neuvottelukulun ja edustuskulun raja ei kulje lounaalla juodussa keskioluessa. Myös veronkierron ja laillisen toiminnan raja kannattaa heti tehdä selväksi. Veronkiertoa on merkitä matkalaskuun aika, joka venyttää 9,5 tunnin työmatkan 10 tunnin mittaiseksi. Laillista on pysähtyä matkalla puoleksi tunniksi kahville ja levähtää liikenneturvallisuuden varmistamiseksi.

Verotus on Suomessa aivan liian monimutkaista. Se joka luulee hallitsevansa verotuksen, ei tiedä verotuksesta tarpeeksi. Yrityksen ja yrittäjän verotuksessa tehdään helposti suuria virheitä. Ainoa lohtu on se, etteivät liikaa maksetut verot juurikaan tule esille muutoin kuin tilitoimiston ja tilintarkastajan vaihtojen yhteydessä. Jos silloinkaan. Verotuspalveluissa ainoa toimiva ratkaisu on yhteistyö veroasiantuntijoiden kanssa. Koulutuksella on pyrittävä siihen, että kirjanpitoa laadittaessa havaitaan tilanteet, joissa tarvitaan apua ja varmistusta.

Kun tilitoimisto saa uuden asiakkaan, sen tulee käydä asiakkaan prosessit läpi paikan päällä ja suunnitella sinne parhaat toimintatavat. Jos samassa yhteydessä vaihdetaan asiakkaan tietojärjestelmät, on uusi läpikäynti tehtävä puolen vuoden jälkeen. Sen jälkeen tarkistuskäynnit tulee tehdä 2 – 3 vuoden välein. Prosessien suunnittelu vie kokeneelta osaajalta pienessä yrityksessä yllättävän vähän aikaa. Puolessa työpäivässä saa jo paljon aikaan, jos on käytössä toimiva tavoitetila, johon pyrkiä. Tällaisen tavoitetilan voi dokumentoida ja siirtää koulutuksella laajaan käyttöön.

Kaikista tärkeintä yrittäjän palvelua, tulevan kassan kirjanpitoa, ei tarjoa vielä kukaan. Se tulee olemaan todellinen succee, joka mullistaa lähivuosina yritysten taloushallinnon. Yrittäjät kokevat saavansa jotain suurenmoista, mitä he ovat aina halunneet, vaan eivät ole osanneet pyytää. Yritysten likviditeetin hallinta mahdollistuu ja konkurssit vähenevät.

Miten tällainen uusi tilitoimistopalvelu tuotetaan? Ainoa toimiva ratkaisu on yhteistyö ja verkottuminen. Eri palvelujen tuottajat muodostavat yhteisen verkon, joka muodostaa yhden luukun asiakkaalle. Keskenään kilpailevat tilitoimistot voivat olla tällaisen palvelun käyttäjiä, mm. koska maantieteellä on aina tärkeä sijansa asiakaspalvelussa. Luukku on Internetissä. Palveluverkosto on jonkun organisoitava ja palvelut on tuotteistettava. Tarvitaan tuotekehitystä ja koulutusta. Tähän työhön menee useampi vuosi. Sillä yhteistyö on jotain ihan muuta kuin kilauttaa kaverille silloin tällöin.

Hyvä esimerkki tilitoimiston verkostopalveluista on yrittäjän eläke- ja sosiaaliturvapalvelu. Internettiin tilitoimistopalvelujen osaksi laaditaan lomake, johon siirretään perustietoa kirjanpidosta ja johon yrittäjä merkitsee lisätietoja. Palvelu laskee yrittäjän sosiaaliturvan tason. Jos se on hälyttävän heikko, voidaan palvelusta siirtää konsultointipyyntö verkostoon kuuluvalle vakuutusasiantuntijalle, joka ei toimi vakuutusyhtiössä. Tällainen henkilö voi pienyrityksessä puolen päivän asiakaskäynnillä selvittää, miten sosiaaliturva oikaistaan tyydyttävälle tasolle.

Palveleva tilitoimisto palvelee monella eri tasolla ja yhdenmukaisella tavalla. Työt sujuvat nopeammin ja laatu paranee, kun kaikki tekevät samanlaiset rutiinit samalla tavalla. Asioita on helpompi opettaa uusille työntekijöille. Aikaa jää aitoon keskusteluun asiakkaiden kanssa. Tietoa taas jaetaan omistajien ja kirjanpitäjien kesken, kirjanpitäjien keskuudessa, asiakkaille ja tilintarkastajille. Kirjatietoa tärkeämpää on lampun syttyminen oikeaan aikaan.

Yhteistyön ansiosta myös pienet tilitoimistot voivat menestyä uudessa kilpailutilanteessa. Itse asiassa ne voivat pärjätä suuria tilitoimistoketjuja paremmin vikkelyytensä ja sopeutumiskykynsä ansiosta. Kilpailukykyä tehostavat erikoistuminen ja yhteistyö. Sillä parempi osata yksi asia hyvin kuin monta huonosti.

Uuden palvelun kulmakiviä ovat asiakkaan liiketoiminnan ymmärtäminen, yhteisten prosessien kehittyminen, laadukas yhteistyöverkosto ja todellisen lisäarvon tuottaminen asiakkaalle.

Taloushallinnon Hyvät Uutiset



Julkaistu 19.12.2004

Sähköinen taloushallinto edistyy

C yhtiön omistama N-www-taloushallintopalvelu on tehnyt sopimuksen jo 19 tilitoimiston kanssa.

Yritys G oli siirtynyt internet taloushallinnon käyttöön tilitoimistonsa E suosituksesta. Yrityksen omistaja J hihkui innoissaan jo ensimmäisen viikon aikana. Liikkuvana miehenä hän kulkee liikeasioissa Espanjaa myöten. "GPRS-puhelinyhteyden ansiosta voin laskuttaa toimeksiantojani milloin ja missä tahansa: lentokentillä, junassa, kesämökillä, Rovaniemellä, Helsingissä, Madridissa. Koskaan ennen ei hallintoasioiden hoito ole ollut näin kivaa ja kätevää", toteaa J.

Suuren tilitoimiston ihastuttava KLT Leena kertoo, että verkkolaskutuksen ilosanoma on tavoittanut kuulijoitaan niin konkreettisesti, että viesti on mennyt hyvin perille. Tosin, massat eivät ole vielä hirveitä, mutta pää on selkeästi saatu auki. Järjestelmätoimittajatkin ovat ymmärtäneet tapahtuman tärkeyden eli ominaisuudet taloushallinnon työkaluissakin ovat parantuneet.

Tilitoimistotyöt monipuolistuvat edelleen

Liiton jäsentoimistojen keskuudessa vuonna 2003 tehty tilitoimistojen tehtävätutkimus osoittaa, että kaksi kolmasosaa henkilökunnasta osallistuu mm. palkanlaskentaan, ostoreskontran hoitoon ja tilinpäätösten analysointiin. Asiakkaat ovat yhä suurempia ja niissä on yhä enemmän tuontia ja vientiä harjoittavia yrityksiä. Noin puolet kirjanpitäjistä osallistuu asiakkaiden maksuliikenteen ja myyntireskontran hoitoon, puolet KLT-ammattilaisista laatii myös konsernitilinpäätöksiä.

Merkittävää on myös se, että melkein puolet KLT-osaajista laatii asiakkailleen rahoituslaskelmia.

Suomalaiset yritykset voitollisia

Luottotietoyhtiö D:n tekemän 41.000 suomalaisyritystä koskevan tutkimuksen mukaan 73 % yhtiöistä tuotti voittoa vuonna 2003.

T Oy työllistää yhtiön omistajan. Yhtiö tuotti voittoa viime vuonna 24.000 euroa, josta omistaja päätti jakaa itselleen osinkoa 15.000 euroa. Tämä on yksi tutkimuksen voitollisista yrityksistä. Omistaja P on erittäin onnellinen. Hän kertoi toimittajallemme ansainneensa neljä vuotta sitten palkkaa isossa yhtiössä vuodessa 68.000 euroa. Hän halusi enemmän vapautta päättää omasta elämästään, irtisanoutui palkkatyöstä ja perusti yrityksen. Autoetuna ollut Volvo vaihtui aviopuolison kauppakassiautoon. Kaksi ensimmäistä vuotta oli tappiollista, mutta nyt kolmannen vuoden tuloksesta yritys voi jo jakaa osinkoja.

P kehuu aviopuolisoaan S:ää suurenmoiseksi. "Ilman hänen kannustustaan en olisi uskaltanut aloittaa yrittäjänä ja ilman hänen palkkatulojaan emme olisi selviytyneet alkuvuosina perheen menoista."

Täydennysvero poistuu

Vuoden 2005 verouudistuksessa poistuu täydennysvero. Yhtiö L:llä on ennen vuotta 1989 syntyneitä voittoja taseessa yhteensä 18 miljoonaa euroa. Voitoista ei ole maksettu koskaan veroja taitavan verosuunnittelun ansiosta. Yhtiön pääomistaja M suunnittelee, että yhtiö jakaa ensin kaikki yhtiöveron hyvityksen alaiset vapaat omat pääomat ilman veroja vuonna 2004 ja sen jälkeen yhtiö tekee suunnitelman verovapaitten voittojen jakamisen verottomasti uuden lain mahdollisuuksien mukaisesti.

Yrittäjä E:n vaimon ja vanhempien takaukset pelastuivat konkurssissa

Yrittäjä E:n omistama osakeyhtiö P oli asetettu konkurssiin S:n käräjäoikeudessa verovelkojen takia. Verovelat perustuivat verotarkastukseen, jossa yhtiölle ja yrittäjälle määrättiin jälkiveroja enemmän kuin yhtiön liikevaihto tarkastettuina vuosina oli yhteensä.

Yritys oli maksanut kaikki muut velkansa, paitsi verovelat. Konkurssipesän hoitaja vaati yrittäjän vanhemmilta ja hänen vaimoltaan takauksen perusteella lainojen maksamista uudestaan pesälle, koska pankkilainat oli maksettu lainasuunnitelmasta poiketen. Yrittäjän avustajana toimineen K:n sinnikkään työn perusteella pesänhoitaja peruutti takauskanteen. Perheessä pidettiin iloinen kahvitilaisuus voiton johdosta ja avustaja K sai moneen vuoteen ensimmäiset kotona leivotut korvapuustinsa.

Myöhemmin pesänhoitaja perui myös nostamansa kanteen liiketoimintaa jatkanutta yhtiötä Ps vastaan. Yrittäjän vaimo toimii yhtiössä vastuullisena ja itse yrittäjä jatkaa tekemistään kuten ennenkin – tosin palkatta omistamatta mitään. Viiden vuoden jälkeen verovelat vanhenevat ja yrittäjä saa kansalaisoikeutensa takaisin.

Tilitoimisto sai tyytyväisen asiakkaan tekemällä tärkeimmän

Lääkintäalan osakeyhtiö oli luonteeltaan enemmänkin osakkaiden yhteisyritys, minkä vuoksi tärkeintä tietoa osakkaille ei ollut kuukausittaiset jaksotetut tuloslaskelmat, vaan se mitä osakkaiden vastuulla olevat tulot ja menot ovat yhteensä ja sitä kautta heidän osuutensa yhtiön tuloksesta. Tämä haluttu tieto ei syntynyt perinteisillä tulosyksikkö/kustannuspaikkalaskelmillakaan. Aiemmin tämä tieto oli laskettu kerran vuodessa "ruutupaperitekniikalla", jonka sisältö ei auennut osakkaille. Kehä III:n ulkopuolella toimiva tilitoimisto TA teki räätälöidyn raportin, jossa tapahtumat siirtyivät excel-taulukkolaskentaan osakkaiden esittämien pelisääntöjen mukaan. Haluttu tieto syntyy nyt automaattisesti kuukausittain.

Osakkaat ovat nyt erittäin tyytyväisiä asiakkaita. Tilitoimisto on saanut paljon kehuja siitä, kuinka lopultakin kirjanpito vastaa juuri heidän tiedontarpeeseensa.

Verotarkastus toi täysin puhtaat paperit Irenelle

Kaksi miljoonaa euroa liikevaihtoa keräävän yrityksen talousasiat hoitava Irene joutui huhtikuussa elämänsä ensimmäiseen verotarkastukseen. Viikko ennen tarkastajien tuloa menivät yöunet, eivätkä ne palanneet ennenkuin tarkastus oli ohi.

Kolmen päivän tarkastuksen jälkeen vanhempi verotarkastaja oli sanonut Irenelle, ettei tästä yrityksestä löydy yhtään mitään huomautettavaa. Irene oli onnensa kukkuloilla – hänen mielestään puhdas kertomus vastaa täyttä kymppiä kirjanpitäjien ammattitutkinnossa.

Suoritus olikin upea, sillä tarkastuksen kohteena olleina tilivuosina yrityksen omistajista puolet lähti eri aikaan eläkkeelle ja yritykseen tuli tilalle kaksi uutta osakasta. Sukupolven vaihdokset ovat tunnetusti verotarkastajien mielenkiinnon kohde numero 1.

Keskuskauppakamari: PK-yritysten IFRS järjetön

Pakollisten IFRS-tilinpäätössäännösten ulottamisesta myös pieniin yrityksiin ei ole minkäänlaista järkeä, torjui Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtaja Pauli K Mattila järjestön tilintarkastusaiheisessa toimittajatilaisuudessa Helsingissä lokakuussa.

Tiimityö on voimaa

KHT-tarkastaja P teki elämänsä kehittämishavainnon KLT-kirjanpitäjä L:n kanssa tekemänsä yhteistyön jälkeen. Tarkastaja P oli unelmoinut vuosia täysin sähköisestä taloushallinnosta, joka automatisoisi kirjanpidon samalla tavalla kun robotit ovat automatisoineet monen kulutustavaran valmistuksen.

L, joka omisti KLT-tilitoimiston opasti, ettei se tule toimimaan, eikä ole edes tärkein asia taloushallinnon kehittämisessä. L:n mukaan hajautetussa taloushallinnossa on niin monen sorttista ihmistä töissä, että erilaisia selvityksiä ja huolenpitoja tarvitaan aina. Tietokoneet niitä eivät koskaan opi tekemään.

Keskustelujen perusteella syntyi tilitoimiston palvelukonsepti, jonka lyhennelmä julkaistaan Tilisanomien seuraavassa numerossa tällä palstalla.

Uuden elämän rakentamisvaihe jännittävä

Viisikymppisenä ihminen alkaa etsiä itseään. Nuoruuden intohimo työhön on vähenemässä, talous alkaa olla tasapainossa, joten jotain muuta tarttis tehdä. Nuorena eläkkeelle siirtyminen ei ole kansantaloudellisesti järkevää, ja eläkeikä voi pahimmillaan olla puolet koko eliniästä. Siinä ajassa voi tulla monenlaista ikävää kolotusten lisäksi.

Tilintarkastaja Pauli riuhtaisi itsensä tilintarkastuksesta ja ryhtyi nörtiksi. Hänen toinen IT uransa jäi ensimmäistä lyhyemmäksi ja P lähti miettimään uutta sisältöä elämäänsä. Se ei löydy etsimällä, vaan sattumalta. Sattumaa voidaan auttaa keskustelemalla ystävien kanssa kaikenlaisista asioista. Ja sitä voi auttaa irtautumalla kokonaan menneestä. P kulki viime vuonna "ainoana yli 30-vuotiaana" reppumatkailijana Meksikosta Uruguayhin busseilla, veneillä ja junilla. Se Oikea Tehtävä ei vielä löytynyt, mutta suomalaisen yrittäjyyden tukemiseen se rajautuu. Nyt P on uudella reppumatkalla pyörremyrskyjen ja intiaanikylien keskuudessa Kuubasta Brasiliaan. Vain mies ja reppu. Ihmisen elämä mahtuu pieneen.

---

Nämä uutiset ovat totuudellisia, mutta uutisten kohteet on osin häivytetty. Tarkoitus on osoittaa, että taloushallinnostakin voidaan kirjoittaa hyviä uutisia. Aivan helppoa se ei kuitenkaan ole. Osa näistäkin uutisista on sarkastisia. Hyvät uutiset tulevatkin yksilöiden ja yritysten kautta – sen sijaan kaikkia koskevat uutiset ovat yleensä negatiivisia; esimerkiksi byrokratiaa lisääviä. Vaan tämä on hyvä alku.

Uskonpuhdistus



Julkaistu 22.10.2004

EU:n komissio ja IAS Board aikovat uudistaa pienten ja keskisuurten yritysten kirjanpitosäännökset pörssiyhtiöiden jo noudattamien IFRS-tilinpäätössäännösten mukaisiksi. Tämä hanke osoittaa hyvin lobbaustoiminnan tehokkuuden Brysselissä. Mitä hulluimmat ajatukset saadaan läpi, kun asioita sovitaan kabineteissa. Ei tarvitse keskustella siitä, onko pienillä mailla valtaa EU:ssa, sillä todellinen valta on annettu lobbareille.

IAS Board on niin vakuuttunut uudistuksen läpimenosta, että se teki kesällä kyselyn, jossa vaihtoehtoina olivat toteutetaanko pienyritysten uudistus pörssi-IAS-säännöillä vai tehdäänkö pienyrityksille oma IAS. Tällaiset "koska aiot lopettaa vaimosi hakkaamisen" kyselyt ovat tehokkaita, koska ne tuovat aina halutun vastauksen. Nykypäivän tietotulva on aiheuttanut sen, etteivät ihmiset enää hahmota kokonaisuuksia. Se antaa lobbareille suuren vallan, koska kaikki asiat voidaan aina perustella. Samasta asiasta voidaan jopa päätyä myönteiseen tai kielteiseen päätelmään käyttäen aivan samoja perusteluja. IAS perusteltiin pörssiyhtiöille sijoittajien tarpeilla ja nyt IAS:ää pakkoajetaan pienille yrityksille perusteena yhdenmukaiset käytännöt. Hävytöntä päättäjien vedättämistä.

Me tavalliset virtaset, john doet, olemme niin raskautetut nykyisten töidemme kanssa, ettemme jaksa perehtyä lobbaajien suunnitelmiin, eikä niistä mitään tiedotetakaan. Näin asiat pääsevät liian pitkälle ja joudumme selkä seinää vastaan. Meidän pitää opiskella uudet säännöt ja olemme entistäkin enemmän raskautetut.

IAS säännösten tulkinnalla on vahvasti uskonnollisia sävyjä. Koskaan ennen tilinpäätöksistä ei ole käytetty hurmoshenkisiä väittämiä. "Eurooppa nousuun", "Kansainvälinen sijoittaja jyrää suomalaisen veronsaajan", "IFRS-tilinpäätöskäytäntö on riemuvoitto yritysten omistajille", "IFRS-tilinpäätös kertoo yrityksen tulevasta kehityksestä, ei enää menneestä", "Hyvästi kirjanpitopetokset". Pahinta on, jos tällaisten väitteiden esittäjät eivät ole leipäpappeja vaan todella uskovat julistuksiinsa – silloin ei ole mitään toivoa paremmasta. Tosiuskovaisten ajatuksiin ei järkipuhe auta. Monet pitävät kiinni väitteestä, että jumala loi tämän maailmankaikkeuden kuudessa päivässä, eikä mitään evoluutiota ole koskaan ollut.

Tilitoimistojen hyvin tietämä tosiasia on, etteivät pienyritysten omistajat ymmärrä nykyisiäkään tilinpäätöksiä. Jos tilinpäätökset laadittaisiin jatkossa sijoittajien ehdoilla ja niitä säätelisivät parituhatsivuiset yksityiskohtaiset ohjeet, joita vielä muutettaisiin vuosittain, on selvää, että tilinpäätökset muuttuisivat lopullisesti munkkilatinaksi, ja niitä osaisi tulkita vain asiaan vihkiytynyt papisto. Samasta syystä toteutettiin 1500-luvulla uskonpuhdistus. Tavallinen kansa ei ymmärtänyt uskonnosta mitään, koska Raamattu oli kirjoitettu vain latinaksi ja koska uskonnolliset tilaisuudetkin pidettiin latinaksi. Papiston valta oli taattu ja he saivat tulkita pyhää kirjaa miten kukin halusi.

Jumalansanan julistaminen kansankielellä oli uskonpuhdistuksen keskeinen vaatimus. Martti Luther käänsi Raamatun saksaksi, Mikael Agricola suomeksi. Näin uskonnon salat avautuivat rahvaallekin. Raamatun tuhat sivua ovat sen jälkeen antaneet vuosisatojen ajan ohjeet kaikille meille. Kirjan antamat ohjeet on kielen uudistumisen takia käännetty silloin tällöin uudestaan: 1900-luvulla kaksi kertaa, vuosina 1930- ja 1990-luvuilla. Kirjanpitosäännösten munkkilatina on haluttu varmistaa jatkuvilla käännöksillä. 1990-luvulla Suomessa oli voimassa kolme erilaista kirjanpitolakia ja pahimmassa tapauksessa pienyrityksillä on seuraavien vuosien aikana kolme erilaista raamattua, koska tällä hetkellä työstetään kolmea eri tilinpäätösuudistusta: EU:n direktiivien uudistaminen, IAS pienyrityksille ja IAS:n uudistaminen USA:n säännösten mukaisiksi. Tilinpäätössäännösten uusiminen muutaman vuoden välein ei anna hyvää kuvaa taloushallinnon vaikuttajien ammattitaidosta, koska tilinpäätös ei ole maailman tärkein asia, eikä maailman muutokset ole niin suuret, että niillä toistuvia uudistuksia voidaan aidosti perustella.

Vanha testamentti antaa tarkkoja elämänohjeita erilaisiin tilanteisiin – aivan kuten IAS kirjakin. Uuden testamentin tavoite on yksinkertaisempi: "Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille". Saadakseen aikaan keskustelua Luther naulasi vuonna 1517 Wittenbergin linnankirkon oveen 95 mm. anekauppaa vastaan suunnattua teesiään. Nämä teesit ovat kestäneet 500 vuotta. Pituudeltaan ne olivat lauseen mittaisia. IAS Board on naulannut 37 standardia 2500 sivuiseen raamattuunsa. Viime vuonna ohjeista muutettiin puolta ja kuluvien kahden vuoden aikana muutetaan toinen puoli. IAS papisto on muutoksista iloinen, koska jokainen niistä tuo heille lisää anerahoja. Pienyrityksille tällaisten teesien jatkuva myllertäminen merkitsee hirmuisia kustannuksia täysin tyhjästä. Yksinkertaisuus riittää kirjanpidon ohjeeksi. Helsingin autotalon 11. kerroksen oveen voidaan naulata teesi: "Kirjanpitäjä, laske riittävätkö yrityksen rahat menojen maksamiseen."

Kirjanpitosäännöksistä on tehty useita erilaisia versioita, aivan kuten raamatustakin. On koraania ja eri uskontokuntien versioita. Suomalaisten ukko ylijumalaan perustuva kirjanpitokirja oli meno-tulo-teoria. Globaalius hävitti luontoon perustuvat uskonnot ja samalla tavalla sai meno-tulo-teoriakin mennä. Globaalisuutta vauhditettiin ristiretkillä ja nyt omaa ristiretkeään käy IAS. Ei sen tarvitse käyttää retkillään sotajoukkoja, koska paljon tehokkaampi vaikutuskeino on keksitty: lobbaus. Lobbareiden on helppo levittää sanomaansa omille sotajoukoilleen, joita ohjaa puhdas ahneus. Monet ammattikunnat, tilintarkastajat etunenässä, elävät sitä paremmin, mitä monimutkaisempaa kirjanpito on ja mitä useammin säännöksiä uusitaan.

Kun Jeesus meni kerran kirkkoon, se oli täynnä fariseuksia, publikaaneja ja rahanvaihtajia. Jeesus kaatoi rahanvaihtajien pöydät. Samalla tavalla kirjanpidon kirkko on täynnä neuvonantajia ja konsultteja, jotka kukin keräävät omat miljoonansa tulkitessaan IAS:n pyhän kirjan sanomaa. Meidän laskun maksajien, yrittäjien, on noustava kapinaan ja kaadettava näiden konsulttien kulissit. Ainakin me miespuoliset muistamme Robin Hood-tarinoista, kuinka kuningas Richard Leijonamieli tuli häntä koipien välissä kotiin omilta ristiretkiltään. Meidän tulee olla vielä vahvempia kuin talonpoika Lalli ja ajaa nämä munkkilatinauskontoaan levittävät sanansaattajat pois ikuisiksi ajoiksi. Sillä pienyritykset tarvitsevat toiminnassaan vakautta, eikä vuodesta toiseen vaihtuvia ilosanomia eikä niitä levittäviä konsultteja ja tilintarkastajia.

Voimme palata takaisin alkuperäiseen kirjanpidon tarkoitukseen: kassavarojen, saamisten ja ostovelkojen seurantaan. 1200-luvulla Italian renessanssin aikana ennen kahdenkertaisen kirjanpidon isäksi mainitun Luca Paciolin kirjoittamaa kirjaa "Summa" (A.D. 1494) kirjanpito oli jo kahdenkertaista ja samalla yksinkertaista, vaikka sitä pidettiin roomalaisilla numeroilla. Laskutoimitukset tehtiin arabialaisilla numeroilla, koska se oli nopeampaa ja helpompaa. Käyttöomaisuushankinnat kirjattiin kuluksi ja epävarmat saamiset pyyhittiin pois nopeasti - niinkuin tänä päivänäkin pitäisi tehdä.

Uuteen uskontoon siirtyminen on erittäin kallista. Tarvitaan uudet raamatunkäännökset, uudet tulkinnat, uudet opettajat, uudet tietotekniikan ratkaisut, uudet rukouskaavat, uudet kirkot, uusi papisto, elämäntavan uudistaminen uuden uskonnon aikatauluihin... Vanhan uskonnon noudattajien ammattitaito vanhenee, vaikka he ovat elämänkokemuksellaan oman työnsä parhaita ammattilaisia. Vanhaan uskontoon perustuva kehitys ja hyvä elämä katkaistaan rajusti, mikä kohtalo on ollut esimerkiksi Amerikan inkoilla ja intiaaneilla. Aikaisemmin uudistusten takana oli katolinen kirkko ja kuningashuoneet. Tämän päivän uudistajat ovat EU:n virkamiehet ja IAS Board. IAS yhdistys työllistää 80 ihmistä ja näiden ihmisten työpaikan turvaamiseksi miljoonat eurooppalaiset pienyritykset laitetaan uudistuksen maksumiehiksi.

Tällainen uudistus ei onnistuisi ilman vastustusta ja pakkoa. Sotavoimien sijasta pakottajana käytetään nykyään eduskuntaa. Kun vanhasta uskonnosta kiinni pitävien pää katkaistiin, niin tämän päivän kirjanpidossa rangaistuksena käytetään verotusta. Jos tilinpäätöstä ei ole laadittu uuden uskonnon mukaisesti, seurauksena on suuret veronkorotukset ja siihen liittyvät rangaistukset. Paavillisen kirkon papit vastustivat uskonpuhdistuksen sanomaa, koska se tyrehdyttäisi rahvaalta tulevan kassavirran. Oman kassavirtansa turvaamiseksi IAS papisto tulee vastustamaan yksinkertaisen kirjanpidon helppoutta.

Historia kertoo, että Martti Luther oli rakastunut ja halusi naimisiin. Katolisena pappina se ei ollut mahdollista, minkä vuoksi hän sai rakkaudesta voimaa toteuttaa uskonpuhdistuksen. Toivottavasti IAS Boardin jäsenetkin rakastuvat ja toteuttavat kirjanpitosäännösten uskonpuhdistuksen, jonka jälkeen palataan yksinkertaisiin, inhimillisiin ja kaikkien ymmärtämiin sääntöihin. Jos kassavirtakirjanpitoon ei vielä ole valmiutta, on parasta olla tekemättä yhtikäs mitään. Meille tulee halvemmaksi maksaa IAS työntekijöiden työttömyyskorvaukset kuin heidän työnsä seuraukset.

Sivut

LukijapalvelutMediakorttiYhteystiedotPalaute
 
Kirjaudu sisään