Finnveran Pauli Heikkilä: yritykset tarvitsevat lisää pääomia

Suomalaiset kehittelevät kaikkea, mutta eivät saa sitä myydyksi. Ruotsalaiset osaavat myydä ihan mitä tahansa räteistä laudanpalasiin hyvällä hinnalla. Norjalaisilla on rahaa ostaa tätä kaikkea. Mitä tekevät sillä aikaa tanskalaiset: pitävät hauskaa.

Finnveran toimitusjohtajan Pauli Heikkilän kertoma vitsi kuvaa hieman karrikoidusti, millaisten haasteiden kanssa suomalainen yritystoiminta painii. Taloudellinen kasvu perustui metsä- ja metalliteollisuuteen ja vuosituhannen vaihteen molemmin puolin Nokiaan. Nyt nuo perusteet ovat murenemassa ja uutta kivijalkaa odotetaan.

Finnveralla on tässä tehtävässä tärkeä rooli ja samalla näköalapaikka. Finnveran toiminta jakautuu kolmeen osaan: pääomasijoituksiin, pk-yritysten luototukseen ja takauksiin sekä isojen vientitransaktioiden rahoitukseen. Keskenään nämä ovat erilaisia ja toiminta niiden sisällä on pitkälle säänneltyä.

– Yritysten rahoituskokonaisuudet ovat palapelejä, joita rakennetaan yhdessä. Ajajan paikalla pitäisi olla aina yksityistä pääomaa. Oman pääoman merkitystä ei näinä aikoina voi korostaa liikaa, sillä sen vauhdittamana mukaan saadaan sekä pankki että tarvittaessa Finnvera, linjaa Heikkilä ja myöntää, että alun vitsissä voi olla se vinha perä, että suomalaisten pitäisi löytää se asiakas aikaisemmin eikä pelkästään keskittyä tuotteen kehittämiseen.

Ääripäästä toiseen

Finnvera rahoittaa pk-yrityksiä sekä lainoin, takauksin että omapääomanehtoisin tuottein.

– Me näemme sekä pk-kentän että vientiteollisuuden tilanteen varsin hyvin. Toisaalta emme ole isojen kotimarkkinayritysten – esimerkiksi kaupan ketjujen – rahoituksessa mukana lainkaan, toteaa Pauli Heikkilä.

Yleinen rahoitusmarkkinoiden tilanne on muuttunut ääripäästä toiseen vajaan kymmenen vuoden aikana ja siksi Finnvera on päivittänyt noin vuosi sitten strategiansa vastaamaan yritysrahoituksen uusiin haasteisiin.

– Vuosina 2005-2008 rahaa oli helposti saatavilla ja sen hinta oli hyvin alhaalla. Voisi sanoa, että rahaa liikkui markkinoilla enemmän kuin järkeä. Finanssikriisin seurauksena tiukennetun sääntelyn eli Basel III -regulaation vaikutuksena pankkien mahdollisuus rahoittaa yrityksiä on tiukentunut. Jos pankkien rahoituksen hinta,

vakuusvaateet ja omarahoitusosuudet ovat nousseet, niin se ohjaa yleistä kysyntää meitä kohtaan.

Kolikon kääntöpuoli on, kuinka pitkälle Finnveran eli tavallaan valtion pankin tehtävänä on kompensoida sitä, mitä EU ja valtio ovat regulaatiolla aiheuttaneet.

– Sellainen logiikka, että jos pankki ei rahoita niin Finnvera rahoittaa,
ei toimi. Läpikulkeva kriteeri rahoitukselle on, että yrityksellä on edellytykset kannattavaan liiketoimintaan. Tämä on lainarahoitusta, joka pitää maksaa takaisin. Olemme riskin jakajia täydentämällä pankin ja omistajan riskiä.

– Haemme sitä, että kaikentyyppisiin yrityksiin syntyy uutta yritystoimintaa erityisesti kansainvälisille markkinoille. Yritysten alkutaival ja kasvu sekä erilaiset muutostilanteet kuten omistusvaihdokset ovat niitä yrityksen vaiheita, joita priorisoimme.

Yrityksiä myydään liian aikaisin

Suomessa tällaisia kasvuyrityksiä on kaivattu ja odotettu uutta Nokiaa talouden pelastajaksi. Pauli Heikkilä kuitenkin muistuttaa, että startup-yritysten matematiikka on samanlainen joka puolella maailmaa: yksi 20:sta sijoituskohteesta ehkä tuottaa sen verran, kuin sijoittajat muissa 19:ssä menettävät. Varsinaisia hittejä syntyy siis harvoin, vaikka ne
20 yritystä on jo huolellisesti valittu.

– Tärkeää tietysti tällaisissa startupeissa on, että ne kasvaisivat suomalaisomistuksessa mahdollisimman pitkään. Yksi huolen aihe on ollut, että suomalaisia yrityksiä myydään ulkomaille kovin aikaisessa vaiheessa. Liikevaihdoltaan satoihin miljooniin kasvavia yrityksiä nähdään turhankin vähän. Ne, jotka olivat sinne matkalle, siirtyvät kovin aikaisin muualle, pohtii Heikkilä ja myöntää samalla, että omistajien houkutus myydä on tietysti inhimillistä.

– Asiaa tutkineet professorit ovat analysoineet, että Suomessa tähän on vaikuttanut tietynlainen turvallisuushakuisuus. Mielestäni kuitenkin uuden sukupolven myötä tämä on muuttumassa parempaan suuntaan.

Suomessa pitää Heikkilän mielestä kasvattaa asennetta, jonka pohjalta halutaan ottaa riskiä, ja hankkia kansain­välistä ja kaupallista osaamista tätä kasvua varten.

Heikkilä ei usko, että Suomeen syntyy uutta Nokiaa. Sadan keskikokoisen ja kasvavan yrityksen syntyminen on realistisempaa. Pääomarahoituksen tarpeen puolella on näkyvissä kaksi vahvaa toimialaa: tietotekniikka ja lääketiede. Lainapuolella kirjo on paljon suurempi, siellä korostuvat kotimaan markkinoilla toimivat palvelualat kahviloista kuljetuksiin.

– Omia tuotteita kehittävissä ja niillä maailmalle pyrkivissä yrityksissä nousevat esiin myös aikaisemmin perus­teollisuuden alihankkijoina toimineet yritykset. Kun metsä- ja metalliteollisuus vievät tuotantoaan pois Suomesta, alihankkijoiden pitää löytää uusia asiakkaita maailmalta.

Finnveran vastuut 13–14 miljardia

Finnvera ei mainosta toimintaansa, se ei osta mainostilaa mediasta eikä Eteläesplanadilla pääkonttorin oven takana ole jonoa. Tunnettuus rakentuu yrittäjäjärjestöjen ja pankkien kautta, ne ohjaavat rahoituksen tarpeessa olevat Finn­veran asiakkaiksi. Pienemmissä tapauksissa pankit voivat jättää hakemuksen suoraan sähköisiä kanavia pitkin samalla tavalla kuin yrityksetkin.

Normaali prosessi on, että sekä pankit että Finnvera edellyttävät toistensa mukana oloa. Pienimpiä yrityksiä Finnvera voi rahoittaa yksinkin.

– Yritys menee pankkiin tai vakuutusyhtiöön hakemaan rahoitusta ja ne ehdottavat, että Finnvera tulee takaajaksi. Tämä on kotimaan rahoituksen normaali kuvio.

Finnveran vastuut eli ulkona olevat lainat ja takaukset ovat 13–14 miljardia euroa. Siitä suurin osa eli noin 11 miljardia syntyy viennin rahoituksesta. Näissä tapauksissa yksittäisiä rahoituksen kohteita on kappalemääräisesti vähän, mutta summat ovat satoja miljoonia.

Viime kuukausina Finnvera on ollut julkisuudessa STX-telakan myötä. Valtiota on vaadittu apuun ja Finnvera osallistuikin kahden TUI-aluksen rahoitukseen vastuilla, jotka voivat nousta 300 miljoonaan euroon.

– Telakkateollisuus on hieman erikoinen toimiala. Meidän poikkeuksellinen roolimme on rahoittaa sekä ulkomaista ostajaa että laivan suomalaista valmistajaa. Näin toimitaan kaikissa niissä maissa, joissa on telakkateollisuutta. Syynä on, että kansainvälinen regulaatio telakkatoimialalla mahdollistaa tämän ja toisaalta alalla on ylikapasiteettia.

– Pk-rahoituksessa meillä on kymmeniä tuhansia asiakkaita, mutta niiden osuus on kokonaisuudesta on noin kolme miljardia. Keskimääräinen laina ei ole kovin suuri, noin 70­ 000–80 000 euroa. Euromäärien eroista näkyy Suomen elinkeinorakenne: suuret ovat kovin suuria, pienet keskimäärin vielä hyvin pieniä. Kasvua on siis haettava.

Finnvera-konsernissa on 400 työntekijää, jotka käsittelevät noin 100 hakemusta päivittäin. Osa koskee muutoksia olemassa oleviin lainoihin, ja prosessi on tällöin helpompi ja nopeampi. Pienimmät päätökset tehdään alueellisesti konttoreissa, suurimmat yksittäiset nousevat viiden eri portaan kautta Finnveran hallituksen käsittelyyn.

Finnveraa koskee pankkisalaisuus yksittäisten asiakkaiden osalta, mutta se kertoo julkisesti toteutuneet tappiot. Pk-kentässä takkiin tulee vuodessa 2–3 prosenttia lainakannasta, rahana 60–100 miljoonaa euroa.

– Teemme säännöllistä benchmarking-työtä vertaamalla itseämme muiden maiden ”finnveroihin”. Maakohtaisesti toiminta poikkeaa hieman, mutta keskimäärin riskin toteutuminen on samaa tasoa. Eroja on lähinnä siinä, että joissakin maissa sen ”finnveran” painopisteet ovat hieman erilaiset, ja jossain se kilpailee hieman pankkienkin kanssa.

Yrityksiin tarvitaan lisää pääomaa

Finnvera, Suomen Yrittäjät ja työ- ja elinkeinoministeriö julkaisevat kaksi kertaa vuodessa pk-yritysbarometrin, joista tuorein on syyskuulta. Barometriin haastatellaan tuhansia pk-yrityksiä.

– Se kertoo yksityiskohtaisesti, miltä tilanne kentällä nyt näyttää. Tuoreesta barometrista voi lukea sekä hyviä että huonoja uutisia.
Huonoja uutisia Heikkilän mielestä on, että kaupan ala on selvästi heikentänyt odotusnäkymiään. Pitkään puhuttiin, että finanssikriisi ei vaikuttaisi kotimarkkinaan, mutta kuluttajat ovat tulleet varovaisiksi. Tästä syystä alalla ei ole odotettavissa merkittäviä investointeja.

– Hyvää puolestaan on, että teollisuuden ja kasvua tavoittelevien yritysten puolella investointihalukkuus on nousemassa ja rahoitusmarkkinoiltakin rahaa on saatavissa, vaikka sen ehdot ja hinta ovat koventuneet. Pientä, mutta positiivista virettä on havaittavissa.

Suomen rahoituskentän suurin yksittäinen pullonkaula on omapääomaehtoinen rahoitus. Ensisijainen keino on yksityinen pääoma. Tässä on Suomen ja Ruotsin välillä huikea ero.

– Tämä on äärimmäisen tärkeä kysymys. Kaikki se, mikä lisäisi omapääomanehtoisen rahan hakeutumista yrityksiin – tapahtuu se sitten sijoittamisen tai verotuksen kautta – on hyväksi. En halua ottaa kantaa valtion yhtiön edustajana muutoin verotukseen, mutta onhan sanottu, että se ohjaa kaikkea älyllistä toimintaa Suomessa.

– Olen kuullut seminaareissa monia selityksiä Suomen ja Ruotsin väliseen eroon, mutta yksiselitteistä vastausta ei löydy. Ruotsiin vaan on kertynyt sitä varallisuutta paljon aikaisemmin ja paljon enemmän kuin Suomeen. Kulunut virsi, että Suomi on pääomaköyhä maa, pitää paikkansa. Sitä on enemmän kuin ennen, mutta lähdemme Ruotsiin nähden niin pitkästä takamatkasta.

Heikkilä nostaa esiin myös väitteen, että suomalaisissa pk-yrityksissä ei haluta ulkopuolista omistusta. Hän myöntää, että tällaisen väitteen myötä ollaan vaarallisilla vesillä.

– Tällaisessa ajattelussa Yhdysvallat on toinen ääripää, meillä tyydytään pienempään. Sijoittajalta tulevaan pääomaan liittyy aina vaatimuksia ja kasvunälkää.

Heikkilä kertoo kuulleensa radio-ohjelman, jossa analysoitiin suomalaisia sananlaskuja. Ohjelmassa todettiin, että suomen kielessä on enemmän kuin muissa kielissä sen tyyppisiä lausahduksia, että ”joka kuuseen kurottaa, se katajaan kapsahtaa”. Suomessa voi olla vielä tällaista asennetta.

Pauli Heikkilä korostaa, että sijoittaja ei tuo yritykseen pelkästään rahaa vaan myös omaa osaamistaan, hallitustyöskentelyä ja kontakteja maailmalta.

– Tunnemme Finnverassa tämän kentän hyvin, sillä pyöritimme tähän vuoteen saakka bisnesenkeli-verkostoa, jossa varakkaat yksityishenkilöt ja yritykset kohtasivat toisensa. Nyt bisnesenkelit jatkavat omana yhdistyksenään.

Pk-bondit tulevat

Viime aikoina pk-yritysten yhtenä rahoitusmuotona on noussut esiin myös pk-bondit eli joukkovelkakirjalainat. Valtio on syyskuun alussa linjannut, että Finnverallakin on mahdollisuus osallistua niihin.

– Suomessa pankkimarkkina on ollut poikkeuksellisen keskeinen
(80 prosenttia) yritysten rahoituksessa. Yhdysvallat on toinen ääripää
30 prosentilla, Heikkilä taustoittaa.

– Jos Suomessa regulaatio kiristää pankkien mahdollisuuksia luotottaa, on luonnollista, että yritykset alkavat etsiä uusia vaihtoehtoja. Tällaisia joukkovelkakirjajärjestelyjä tehdään jo nyt enemmän kuin aikaisemmin. Pk-bondeihin pankkisääntely ei vaikuta, koska raha tulee suoraan sijoittajilta.

Bondit eivät sovi ihan pienille yrityksille, alaraja kulkee eri arvioiden mukaan 10–30 miljoonassa. Finnveran saadessa mahdollisuuden toimia annin merkitsijänä tätä rimaa pitäisi saada hieman alemmas.

Yhtenä vaihtoehtona on esitetty myös pienempien yritysten yhteisiä joukkovelkakirjoja. Finnvera on tehnyt kyselykierroksen sijoittajien keskuudessa ja lopputulos oli epäilevä.

– Tällaiseen pooliin saattaisi kuulua hyvinkin erilaisia yrityksiä ja tällöin läpinäkyvyys ei ole sijoittajan näkökulmasta riittävää. Mutta kaikkia keinoja rahoitusmarkkinoiden kehittämiseksi meidän kannattaa yhteistuumin etsiä.